Luigi, Wunjo, Nasco & Iida

Pakkanen kiipesi yli kolmenkymmenen

Vietin aivan ihanan hemmotteluviikonlopun tyttöporukassa (ainoat munalliset olivat meidän Wunjo ja Nasco sekä Katan Basso ja Gebo) Marjoniemessä ihanalla huvilalla. Olen aivan liekeissä, ikimuistoinen ja kaunis viikonloppu, kiitos tytöt! Ihana oli viettää tärkeiden ihmisten seurassa juuri tämä viikonloppu, valitettavasti kaikki tärkeät eivät päässeet tulemaan mutta elivät ajatuksissaan mukana, kiitos ihanista viesteistänne Valtavasti hemmottelua ja lellimistä sain osakseni, kiinalainen päähieronta, kasvohoidot ja muut puhdistukset ja katsaus kohti tulevaa tässä hetkessä, mielettömän hyvä ruoka, juomat ja seura - niistä oli täydellinen viikonloppuni tehty. Hauskoja tehtäviä ja näkisittepä uuden saunamyssyni, näytän kuulemma ihan Robin Hoodilta Sain ihania lahjoja, siis aivan liikaa kaikkea, olen liikuttuneessa tilassa, kiitos!

Pakkanen ei meitä haitannut eikä noita koiriakaan, niillä oli meno päällä ulkona (ei pidetty kyllä kerrallaan kauaa ulkona). Omieni lisäksi oli Katan schapepojat Basso ja Gebo sekä yksi hoffinarttu, Gava. Olin tosi tyytyväinen Wunjoon ja Nascoon, ei pörinöitä muille (ei ihmisille eikä muille koirille), ihmismäärä ei aiheuttanut ihmetystä, vaan riemastusta varsinkin Nascolla, jes monta syliä, nyt voi kiertää sylistä toiseen, antaa ja saada rakkautta Wunjo kävi sanomassa ihmisille tassullaan moro ja tykkäsi niin kuin aina nojailla ihmisiin Jonain päivänä joku hennompi ihminen kaatuu kun mörsis vähän nojailee

Tokopohdintaa

Meidän ikioma koutsimme Aija oli myös mukana tällä tärkeällä mökkireissulla ja kerettiinhän sitä pohtia tuota tokopuoltakin. Katsotaan milloin se ensimmäinen koepäivä koittaa. Wunjo sai nyt lomailla mökillä niin kuin me kaikki muutkin mutta suunnitelmia kyllä syntyi. Nyt yritetään saada vuoroja eräälle toiselle hallille jotta paikat ja alustat vaihtuvat. Aloluokan treenaus jatkuu ja sekaan aina välillä jo vähän avon liikkeitä niin ei poika pitkästy vaikka ei tuo näytä pitkästymisen merkkejä vaan tekee mitä pyydetään ja joskus vähän enemmän

Tänä aamuna otettiin seuraamista tuossa pihassa sekä kytekettynä että ilman ja molemmat osiot menivät hyvin, tosin en mä itse nähnyt ja kukaan ei ollut katsomassa mutta sen vaan oppii jännästi tuntemaan. Wunjo on sen verran korkea koira meidän muihin schapeihin verrattuna että meinasin seuruussa muksasta sitä nenään, mulla on kohta ongelma miten pidän luonnollisesti vasenta kättä ettei se osu Wunjoon Kun olen itse tälläinen paatintappi ja tässä ei edes auta sanoa kyllä mä olen ainaski 150 hattu päässä Koira on korkea ja minä lyhyt ja piste.

Wunjolla on mieletön tokointo päällä, meillä molemmilla on. Nascokin sai pikkutreenit ja Luigi itse pyysi treenejä nakkien vuoksi Sillä oli niin mieletön nakinhimon että ei meinannut karvoissaan pysyä. Iidalla oli meidän oma versio, senioritoko Kaikki pääsivät vähän puuhastelemaan ja kohta kun Wunjon lihakset ovat tarpeeksi lämmenneet lähtee Wunjo ahkion vetoon On se vaan loistava poika, siitä ahkion veto on kivaa ja osa syy siihen kivaan on varmasti oma riemuni Nyt on hyvä sää ahkion vedolle, pakkasta vain -5, melkoinen ero eiliseen! Lunta sataa tuhnuttaa ja ilma on harmaa, poissa on kaunis auringon paiste

Täällä siis arki rullaa radallaan…

Tokokipinä

Tässä innostuu ja on tohkeissaan sekä koira että ohjaaja ja koutsillakin näpit syyhyää (sanoi jo että poikahan voisi lähteä heille kuukaudeksi teho-oppiin, ei muuten lähde :D), on kuulemma loisto poika tuo meidän Wunjo Wunjo on niin vähän tokoillut että siihen nähden se on uskomaton pakkaus ja se väsymättömyys ja halu tehdä on ihan jesjes

Nyt aksaesteetkään ei enää kiinnosta eikä häirinninyt Luigi joka tunnin haukkui häkissä ja Nasco sieltä välillä kommentoi myös. Mä meinasin itse ensin polttaa käämini Luigiin, mua ärsyttää turha haukkuminen mutta kun oma vuoromme Wunjon kanssa koitti niin keskityin niin treeneihin että unohdin Luigin ärsyttävän louskutuksen, en edes  kuullut sutä keskittymiseltäni. Onneksi treeniparini Wunjo ei ole mikään louskuleuka eikä komentele minua, johtajaansa. Ei kyllä komentele Nascokaan minua mutta Luigilla on aina asiaa Niin on kyllä meidän Iidallakin

Treenit menivät paremmin kuin hyvin Aija otti taluttimetta seuraamista videollekkin mutta sen siirron kanssa nettiin on ollut ongelmia ja se on ihan kännykällä otettu pätkä mutta tärkeintä olikin että pääsin itse näkemään miten kaunista seuraaminen oli ja ihan muutama käden nyppäsy, jesjes me päästään sittenkin eroon tuosta nyppimisestä (ahnepossu, makupalavaras:D), ei enää yrittänyt nyt viimeisellä treenikerralla varastaa multa makupaloja niin röyhkeästi kuin edellisenä päivänä.

Seuraaminen parantui vuorokaudessa, se oli jo aiemmin hyvää mutta näillä hallitreenikerroillahan me aloitettiin kaikki alusta, joskus vaan se kaiken alusta aloittaminen tekee hyvää ja nyt tuntui että se ihan oikeasti meidän kohdalla on kannattanut.

Otimme taas kaikkia alokasluokkaan liikkeitä ja otimme myös erillaisia hämäyksiä Wunjolle, asioita mitkä eivät ole varsinaisia liikkeitä mutta saadaan niiden avulla vahvistusta eri liikkeisiin. Perusasento ja hyppy on tällä hetkellä työn alla eniten, muita taitoja pidetään yllä. Taas se hyppy ihmetytti miksi mä en hyppää mukana

Seuraavat treenit ovat itsestäni kiinni, milloin kotona viitsin tehdä. Kyllä me joka päivä jokin pieni juttu tehdään mutta ihan treenitreeniä emme nyt ole ottaneet mutta pitää muistaa että kaikki pienikin on treeniä. Esimerkiksi ulkona voin kesken askareiden huuta Wunjo sivulle tai seuraa ja ottaa pienen pätkän seuraamista ja vapauttaa kehuen koiran ja jatkaa puuhiani. Samoin paikkamakuuta olemme ottaneet esimerkiksi sisällä kun Nascon kanssa treenasin liikkeestä seisomista niin Wunjo oli koko sen ajan paikkamakuussa.Loistavasti olikin

Pakkasta on nyt niin paljon että ahkion veto tulee takaisin kuvioihin kun sää muuttuu hieman lempeämmäksi. Wunjo kyllä yhtenä päivänä katseli ahkiota ja minua vuorotellen kysyvällä katsella millonkas taas on lihastreenit? Paljon olen tietoa hakenut ja löytänyt ahkion vedosta ja olen tyytyväinen löytämiini tietoihin sekä meidän alkaneeseen ahkionvetoharrastukseen.

Luigi ja sen siskopuoli Suffeli

Perjantaina lähdimme kyläilemään Luigin siskon luokse joka on tämän kunnan neljäs rotunsa edustaja meidän kolmikon lisäksi jos tietoni on oikea. Perillä meitä odotti reipas ja niin kaunis Suffeli, siinä on kyllä koira minun makuuni. Nasco ja Suffeli löysivät heti yhteisen sävelen ja Wunjokin meni mukana ihan intopiukkana, Wunjosta perheen lapset olivat ihan huippuja kun ne jaksoivat leikkiä Wunjon kanssa väsymättä kertaakaan, Luigi oli jalassani kiinni ja uudet ympyrät aiheuttivat taas ihmetystä eikä Luigi ollut halukas tutustumaan keneenkään. Sanoinkin että tehdään niin että Luigi tekee itse tutttavuutta jos haluaa.

Tällä vierailulla näin taas selkeämmin ettei meidän Luigi toimi enää vieraassa ympäristössä niin kuin ennen. Nyt tässä mietitään miten ensi kesän paimenleirit menee kun tähän asti siellä on mennyt hyvin mutta koko syksyn kaikki toiminta on mennyt alaspäin kuin lehmän häntä, johtuuko sitten tästä pimeydestä…en tiedä…on tässä mielessä pyörinyt mahdollisuus että meillä on väärä dignoosi. Olimme jo puolisoni kanssa tehneet päätöksen että Lugia ei tutkita lisää vaan tarjoamme rakkaalle perheenjäsenellemme hyvän elämän…mutta mutta mielessäni kummittelee kuitenkin aivokasvaimen mahdollisuus joka meille ihan ensin ilmaan heitettiin ja suljettiin sitten pois ilman kuvauksia.

Siviiliammatista voi olla haittaakin, nyt mietin jos kyseessä onkin aivokasvain niin pitäisikö aivopainetta päästä lääkkeellä laskemaan niin kuin ihmisillä tehdään. Luulin että pystyn pysymään päätöksessäni mutta nyt on ollut muutaman päivinä horjuttavia hetkiä, sitä haluaa toimia kaikilla tavoin koiransa parhaaksi. Kuulosteellaan ja katsellaan pysytäänkö alkuperäissuunnitelmassa vai mitä tehdään. Haluan teroittaa kaikille ettei Luigi itse kärsi tilanteesta eikä sillä ole kipuja vaan minun mieleni tässä tekee “tepposiaan”. Luigin on hyvä olla kun muistamme kunnioittaa sen erilaisuutta ja ottaa erityislapsen tarpeet huomioon. Ollaan me sitä vähän lellitty, eiköhän se sen ansaitse

Takaisn Suffeliin - kaunis ja rohkea on ensimmäiset sanat joilla lähtisin kuvaamaan tätä tyttöstä. Meillä oli oikein ihana iltapäivä, kaikki nautimme vierailusta. Kävimme laavulla jonne oli rappuset, Luigihan ei pysty kulkemaan rappusia ja meni ylös rappusten sivusta ja alas tuli pyllymäkeä Suffelissa on monia samoja asioita ja piirteitä ja eleitä kuin velipuolessaan Luigissa. Oli kyllä ilo seurata tätä vilkasta ja reipasta kakaraa.

Nascon jäljillä

Ainahan jotain käy ja niin kävi nytkin ihan vierailun loppumetreillä. Olin itse vielä Luigin kanssa sisällä, Wunjo ja Nasco sekä Suffeli olivat lasten kanssa ulkona. Näin ikkunasta kun koirat juoksivat turvallisella kotitiellä kunnes Wunjo ja Suffeli kääntyvät takasin pihaan niin Nasco vaan jatkaoi matkaa, en nähnyt tarkkaan ajoiko jänistä…lammaspiskin karvojen alla asuu ajava koira, hmmmm, tosin eihän tämä ollut ensimmäinen kerta vai rakastuiko Casanovamme tällä kertaa jänikseen jonkun toisen koiran sijasta…

Puin nopeasti päälleni ja nappasin omat koirat autoon ja lähdimme Satu kyydissä Nascon jäljille , siellä se pyöri keskellä tietä vainun kadottaneena, minkä lie perään lähti, huhhuh taas päästiin säikähdyksellä, melkoinen suojelus on meidän Nascolla!

Seuraavat viikot

Seuraavat kaksi viikkoa ovat kahden suuremman asian järjestelyä töiden lomassa (toinen viikko on onneksi lomaa), toinen liittyy koiriin ja toinen ihmisiin. Ensi viikonloppuna on tyttöjen viikonloppu mökillä mutta pääsee meidän pojistakin mukaan Wunjo ja Nasco vaikka munallisia ovatkin. Luigia ei suotta väenpaljouteen viedä ja saa olla Iidan seurana.

Wunjon ja Nascon evakkoretki

Iidalla on naistenviikot ohi, Wunjo ja Nasco palasivat eilen kotiin iloisin mielin. Molemmilla meni hoitopaikoissaan hyvin. Kumpaakaan ei olisi niiden hoitajat raaskineet antaa takaisin omistajilleen että kai se on uskottava etteivät ole vaan omasta mielestäni mukavia poikia

Wunjo oli siskoni perheessä aivan onnessaan lasten huomiosta. Perheen nuorin, kummityttömme Selina 3kk ei Wunjosta vielä piitannut eikä Wunjokaan Selinalle huomiotaan jaellut, ei noteraanut itkuja ei mitään. Aapo 2 v oppi sanomaan Wunjo ja talutti sisällä Wunjoa ja koulutti kovasti. Wunjo sai Aapolta lempinimen Iso ja totteli sitä kuulemma hienosti, kun nakkia saa niin kaikki nimet käy tuumasi Wunjo Sara 10 v, kummityttöni taas on jo vanha konkari koiriemme kanssa ja touhusi Wunjon kanssa paljon. Wunjon hoidosta hyötyi moni, lapset saivat hetkeksi kaipaamansa koiran ja me saimme Wunjolle evakkopaikan. Isäni oli hakenut Wunjoa päivittäin pitkille lenkeille, molemmat saivat lenkkiseuraa toisistaan.

Kaikki koiramme käyttäytyvät aina lasten kanssa todella hienosti, silti tuli niin onnellinen olo kun kuuli miten hienosti Wunjolla menee (soitin monta kertaa päivässä), Wunjohan rakastaa olla keskipisteenä ja antaa lasten vanutella mitenpäin vain. Vaikka laumamme on nykyään kovin maalaisia niin kerrostalon äänet eivät olleet Wunjolle vaivaksi sitten mitenkään, kertaakaan ei ollut viikon aikana edes haukkunut, loistava poika! Tosin ei tuo hauku juuri koskaan. Muiden koirien ohitukset olivat menneet ihan mallikelpoisesti. Siis loistava hoitoviikko takana

Nasco oli tuttuakin tutumassa seurassa hoidossa Katan luona jossa sillä oli koirakavereina Basso ja Gebo. Nasco oli jo ihan innoissaan kun veimme sen hoitoon, tiesi että Kata lellii taas ja siellä saa nukkua sängyssä

Nasco sai juoksennella metsässä, koirapuistossa ja käydä hihnalenkeillä. Poika oli ollut kovin kaunistapainen ja lutuinen. Ei sitäkään kerrostalon äänet häirinneet sitten yhtään, ei tarvinnut haukkua ei. Muiden koirien ohitukset olivat menneet hienosti ja koirapuistossa Nasco oli ollut oikea Casanova Nasconkin kuulumiset soitin monta kertaa päivässä ja joka päivä sillä oli uusi tyttöystävä

Nasco täytti viime sunnuntaina 2 vuotta ja juhli syntymäpäiviään ilman meitä. Kata oli antanut Nascolle lahjaksi lahjakortin Katan salonkiin ja voi miten siisti ja hieman harmaantunut koira saapuikaan kotiin, nyt se jo hinkkaa itseään tuttuun pihakuuseen (kun se pihka on niin ihanaa…)

Luigi & Iida

Tämän kaksikon kanssa naiseusviikot olivat helppoa kuin heinänteko. Luigi asui makkarissa ja Iidalla oli muu osa kotiamme käytössä. Luigi ei ulissut kertaakaan naisenkipeänä kun sai nukkua sängyssä joka meidän perheessä ei ole ollut sallittua enää maalle muuton jälkeen. Kaksikko ulkoili vuorotellen ja kaikki oli niin helppoa ja lupsakkaa. Luigi on oikea herrasmies

No toinen tarina onkin sitten tämä normaalielämään palaaminen, pari päivää sitten Luigin elämä makkarissa päättyi ja menikin varsin mallikkaasti viime yöhön asti. Yöllä wc-reissulla ovi jäi nimellisesti raolleen, katselin olkkarissa, keittiössä että tuo nukkuu tuossa ja tuo tuossa mutta missä on Luigi, huutelin sitä, ei mitään reaktiota ja koin jo pienen säikähdyksen mitä ihmettä?? Ymmärsin kurkistaa sängyn alle ja siellähän tämä ovela Bandido nukkuin tyytyväisenä Mitenkä se menikään kun annat pikkusormen se vie koko käden…ole tässä nyt johdonmukainen kun pakko oli juoksuviikot eristää ja Luigia ei hoitoon laiteta. Erityislapsi on ja pysyy kotona. Eikä laumasta kukaan tutntunut olemvan aamulla moksiskaan vaikka pomo kömpikin aamun tullen makkarista muiden kanssa ulkoilemaan.

Tokotreenit

Olimme Wunjon kanssa tänä talvena neljättä kertaa hallitreeneissä. Ihan heti pitää sanoa aivan kuin koutsi että upean nopeaoppinen! Intoa sillä oli hieman liikaa, olisi pitänyt ottaa umpihankitreeniä hieman pidempään ennen treeneihin lähtöä. Kyllä sitä malttia löytyi mutta hieman turhan innokas (vaikka tykkäänkin tuosta innokkuudesta kuin hullu puurosta), malttamaton ja ennakoiva taisi olla päivän sanat tuon nopeasti oppivan lisäksi. Ja mulla oli myös oma kuuntelemisen taito ja keskittyminen jossain muualla…

Ensimmäisen puolituntia Aija treenasi omaa toista koiraansa ja me Wunjon kanssa oltiin tekemättä mitään, tämä on niin hyvää harjoitusta oppia olemaan tekemättä mitään, hyvin sujui taas vaikka pieni levottomuus paistoi läpi. Viikko hoidossa voi olla yksi syy ja onhan tuo vilkas koira. Jätin Wunjon vain maahan käskyllä ja lähdin keräämään edellisen treeniparin tunnarikapuloita niin Wunjo teki huippupaikkamakuun, ei edes yritystä nousta, jes! Maahanmeno ja paikkamakuu ovat kyllä tämän pojan vahvuudet

Jääviä liikeitä harjoiteltiin, hyppyä treenattiin, taas se hyppy aiheutti hämmennystä alkuun ennen kuin tuli taas toistoja… Wunjo ei ymmärrä miksi mä jään esteen taakse Aiaiai miten hienosti on nyt hoksannut takapalkan ja liikkestä seisominen alkaa olemaan vahva liike, näkee että maahanmenon ohella Wunjo tykkää siitä. Luoksetuloa vähän hiottiin kun alkaa himmaamaan lähestyessään mua, selvisihän se syykin….himmata ei saa mutta ei saa tulla liian lähellekkään koska Wunjolla on kokoa että jää tilaa nätisti sivulle menoon.

Seuraamisia otettiin sekä hihnan kanssa että ilman. Hyviä pätkiä tuli, edelleen ajoittain mun namikädessä kiinni ja nyppii kättäni mutta alkaa oppimaan ettei palkkaa tule jos nyppää. Palkka tulee kun ei nypi ja käsi saa heilua eikä käden taskuun meno tarkoita aina namia automaattisesti.

Tänään Wunjo oli kovin vilkkaalla päällä, otti jokusen kerran häiriötä hallissa olleesta koirasta ja kuikki ihmisä joita hallissa kävi. Mutta sitkeä poika se on tekemään töitä ja jaksaa yrittää eikä kyllästy. Näytti tänään mikä ahnepossu sen sisällä asuu, varasti mun kourasta nakkilastin törkeällä tavalla, hyvä etten menettänyt puolta kättä siinä rytäkässä

Treeneistä jäi hyvä mieli, Wunjo oli ihan kuin rotumääritelmässä sanotaan…innokas, energinen, nopeaoppinen, älykäs…osasi jujuttaa ohjaajaansa…huomenna taas hallitreenit, seuraavista ei sitten ole taas tietoa. Huomenna on muutenkin erityinen päivä, siitä kerromme huomenna missä vierailimme

Uudet valjaat koekäytössä

Naiseusviikot sotkivat viime viikon suunnitelmiamme sen verran että pääsimme vasta tänään ensimmäisen kerran kokeilemaan uusia vetovaljaita Wunjolle. Valjaat ei ihmetyttänyt yhtään, ensin totuteltiin niihin. Tyhjä ahkio ja siitä lähtevä äänikään ei aiheuttanut suurta ihmetystä. Kyllähän se oudokseltaan ihmetytti että mitä tuo mamma nyt mahtaa tehdä Wunjo ei mene lukkoon ja toimintakyky säilyy kunhan mä osaan kertoa mitä mä siltä haluan Hyvä ahkion ja renkaan vetäjä tuosta pojasta tulee, Wunjo saa erittäin hyvää lihastreeniä. Mä olen ihan täpinöissäni tästä uudesta “harrastuksesta” ja muuta perhettä naurattaa, ei Wunjo vaan meikäläinen Luulen että Nascollekkin vielä nuo vetovaljaat hommaan…

Leikkimielellä liikenteessä

Muistatteko kun ennen vanhaan tuli Napakymppi-ohjelma jossa etsitiin paria ja kysyttiin millä mielellä on liikenteessä, suurin osa vastasi: “Leikkimielellä liikenteessä”. Tämä on minun ja Wunjonkin vastaus jos joku kysyy meidän tokotreeneistä. Tosiasiahan on että suurin tavoite minulla on jokaisessa lajissa vahvistaa suhdetta koiraani ja viettää laatuaikaa juuri sen koiran kanssa jota treenaan ja pitää kivaa. Vaikka tähtäämmekin kohti koulutustunnus ykköstä niin mitään paineita siitä ei tämä kaksikko ota. Ensimmäiset kokeet ovat varmaan kevättalvella/keväällä.

Voin sanoa että koutsimme Aijan ansiosta toko on oikeasti kivaa! Vaikka miten olen ollut niinsanotusti huippukouluttajien opissa niin he eivät ole saaneet sitä tokokipinää kunnolla syttymään mutta Aija sen teki ja Wunjo tietenkin on yksi suuri vaikuttaja, voi miten se jaksaa tehdä töitä minun kanssani ja yrittää. Kai se on monen tekijän summa että ostin Tie tottelevaisuusvalioksi kirjan vajaat neljä vuotta sitten ja lajille sytyn kunnolla vasta nyt. Ehkä minä vaan tarvitsin aikaa tälle syttymiselle Tällä hetkellä on niin suuri into päällä, että ikävöin treenikaveriani joka on evakkoretkellä

Tiistain treenit

Tiistaiaamuna pakkasin taas koko poikaporukan (Iidalla on juoksut niin piti viedä kaikki pojat mukana) kyytiin ja mennä huristelimme kauniita talvisia maalaismaisemia pitkin kohti Orimattilaa, Hurttahalli on kyllä hyvä paikka treenata. Aija treenasi ensin toisen koiransa kanssa ja sen aikaa minä istuin mukavasti tuolilla ja Wunjo makasi maassa tekemättä mitään. Treenataan koko ajan samalla lisää tekemättä oloa. Puolen tunnin aikana taisi olla 6-8 nousemista, oikein hyvin Wunjolta!

Pikakelauksella yritän muistella tiistain treenit läpi…perusasentoa hiottiin. Maahanmeno todettiin Wunjon vahvimmaksi liikkeeksi, näyttävä paimenkoiralle tyypillinen “tippuminen” ja niin mieliliike että tarjoaa sitä lähes joka väliin Eli ei vaadi treenaamista. Ajateltiin että voisi käyttää välillä palkkanakin tuota maahanmenoa mutta toistaiseksi luovuttiin ajatuksesta kun se maahanmeno on jo melkein liian pop

Liikkestä seisominen aloitettiin ihan alusta uudelleen opetellen, päästäisiin pienestäkin valumisesta. Peruuttamalla lähdettiin opettamaan uudelleen ja hei sehän lähti sujumaan jo tiistaina. Vaikein pala kakkkua tässä olikin kun nakkipalkka tuli Wunjon taakse heittämällä. Oikealla kädellä pysäytin ja vasemmalla heitin nakin. Wunjo oli ihan hämmästynyt koko nakkitempusta Aiemmin emme ole kyseistä palkkaustyyliä käyttäneet.

Liikkeille lähtöjä treenattiin ja hyppyä joka on mielestäni ollut aiemmin parempi. Minä lupaan ja vannon että luovun siitä ylimääräisestä käden heiluttelusta Eri liikeiden alut ja loput olivat myös työn alla. Luoksetulo eteen on niin vahva ettei sitä lähdetä muuttamaan sivulle vaikka mielessä kävikin. Saatiin erikoiskehuja luoksetulosta ja maahanmenosta. Wunjon keskittyminen oli todella hyvää, eikä nyt aika mennyt muuhun kuin treenamiseen. Välillä pitää käydä pussaamassa koutsiamme Minä sain jo viime viikolla kehuja tavastani kävellä, hei mä en ehkä sittenkään ole toivoton tapaus

Keskiviikon treenit

Eilen treeneissä Aija treenasi ensin toisen koiransa kanssa puoli tuntia ja Wunjon tehtävä oli istua noin vartin verran ja vain muutama nousu, jes Toinen vartti hengailtiin ympäri hallia eikä kiinnitetty huomiota treenaavaan koirakkoon ja sehän sujui ihan pro! Meidän treenien ajan Aijan koira oli koko ajan hallissa ja jes vain, siis vain kerran Wunjo sitä vilkaisi!

Liikkestä seisominen muodostui Wunjolle jo niin lempiliikkeeksi että tarjosi sitä aina kun pysähdyin kuuntelemaan Aijan ohjeita. Ennen Wunjo aina kävi maassa, istui ja tarjosi eri liikkeitä, wau mikä muutos ihan pienessä ajassa! Seuraamisesssa tempon vaihtelut ei ole ongelma, ei hypi, eikä peitsaa, hyvä!

Luoksetuloon  edelleen vahva ja yhteinen käsityksemme vahvistui ettei luovuta siitä eteentulosta kun se on niin upea ja toisekseen hyvä asia jos joskus Wunjon kanssa pk-puolelle “eksymme”. Minun käden nyppiminen on vähentynyt huomattavan paljon kun vertaa viime viikkoon. Nyt opettelun alla on saada Wunjo “irti” mun vasemmasta kädestä, kyttää milloin se käy taskussa eli nyt teen häiriötä, pyörittelen välillä kättä taskun seudulla eikä sieltä tule mitään.

Hyppy parani edellisestä päivästä, ekat hypyt on aina herättelyä ja sitten lähtee sujumaan eli hyppyä hiotaan. Jääviä liikkeitä otettiin vähän ja hyvään suuntaan mennään. Seuraaminen on parantunut viikossa ja viime viikolla seuraamisessa puuttunut kontakti on löytynyt takaisin

Paljon sain taas schapepoika ajateltavaa, kyllä se on väsymätön uurastaja ja innokas mutta ei yli-innokas. Ilo treenata Leukailtiin siinä että kyllä se vaan pojan kovalevy kestää tämän kaiken tietomäärän vaikka kuuluukin putkiaivoihin (eikös miehet sinne luokitella ;)), nopeaoppinen ja ahne

Vielä eilenkin nakkien heitto Wunjon taakse oli ihmeellinen asia mutta jo vähän oli jyvällä siitä miksi pirussa mamma heittelee nakit hänen ohitseen Wunjohan ei oikein leiki niin ensi viikon treeneissä kokeillaan makupalapalloa palkkana, jospa siitä olsi apua…

Todella hyvät treenit kahtena päivänä peräkkäin, ensi viikolla on taas kaksi hallivuoroa ja eiköhän poika ole jo silloin kotona…olemme koutsin kanssa samoilla linjoilla, pikkuviilauksia ei tehdä, 160 pisteeseen aina tähdätään ja kaikki sen päälle on vain plussaa…200 ei edes haaveilla!

Ai niin sain mä eilenkin hienoa palautetta siitä etten jää märehtimään jos joku ei onnistu, sanon vaan äp ja otamme uudelleen. Itse en ole siihen kiinnittänyt humiota mutta kai se vaan tulee selkärangasta että silloin kun ei onnistu niin ei sitä jäädä murehtimaan vaan homma pyörii.

Evakkomatkalaiset

Iida aloitti juoksunsa ja on ihan näillä näppäimillä tärpeillä, Nasco ja Wunjo ovat evakossa päivään X asti. Luigi jäi kotiin, herrasmiehellä meneekin hienosti, vietit eivät ole niin kovat kuin kahdella muulla. Niillä naisentuoksu sai testosteronin tai jotain pintaan ja evakkomatka sai alkaa. Ikävähän niitä jo on…Nasco on ollut kaksi yötä poissa ja Wunjo yhden.

Meillähän ei koirat nuku makkarissa eivätkä saa tulla sänkyyn, nyt on poikkeustila, Luigi majailee makkarissa. Arvatkaas vaan kun herra itsepäisyys opettelee tästä tavasta pois?? Tiedämme jo nyt ettei ole helppo tie, Luigille ei saisi antaa periksi (pakon edessä juoksujen vuokihan tähän ratkaisuun päädyttiin) ja Luigi jos kuka vaatii aina johdonmukaisuutta.

Toivon ettei Nascon askarteluhammasta ala kolottamaan kun on evakkoreissullaan, ettei tule kallis lasku perään Eilen Iida oli yksin kotona ja selvästi ikävöinyt muita, sohvaa oli syöty ja leivät varastettu ja syöty, muutama nalle oli päässyt hengestään. Kaikki menee aina Nascon piikkiin mutta eilisen jälkeen Nascon piikki keveni

Uusi aluevaltaus

Olen jo monta talvea ja kesääkin haaveillut että opetan Wunjon vetämään ahkiota (talvisin ahkio ja kesäisin kärryt). Nyt kävin ostamassa huskyvetovaljaat (sellaiset TopCanisin toppaset, väriltään punaiset) ja uuden ahkion joka valitettavasti on sininen, ei nyt ihan värit stemmaa Wunjo on hyvä lihaksinen ja terverakenteinen koira jolla uskaltaa vedättää ahkiota. Ajatus ahkion vetämisessä; kyse on  lihastreeneistä ja hauskasta tekemisestä. Muutaman kalikan heitän ahkioon (en mottia puita) ja Wunjo vetää niitä vaikka aitalta saunalle. Ensin totuttelemme valjaisiin, sen jälkeen tyhjä muovinen ahkio kiinnitetään valjaisiin ja aika ajoin lisäämme kalikan ja toisen. Tykkään että koira on hyvässä lihaskunnossa ja kyllä nuo kaikki ovatkin mutta tämä nyt on mukavaa vaihtelua arkeen. Emme vaan päässeet aloittamaan tätä uutta aluevaltausta kun evakkoretki tuli väliin.

Luigi ei selkänsä vuoksi voi vetää ahkiota ja Nasco on mietinnän alla, käynkö ostamassa sille omat valjaat. Ovat Wunjon kanssa niin eri kokoisia ettei niille käy samat valjaat eikä Iidalle käy Wunjon valjaat. Ostosreissu Wunjon kanssa meni loistavasti, kulki kauppakeskuksessa kuin suurikin maailmanmies ja aiheutti ihastusta kulkiessaan huolettomin askelin Ihana käppänän pentu meinattiin kaapata mukaamme

Hallitreenit

Aina ei ole onnistunut olo treenien jälkeen mutta en minä sitä Wunjolle näyttänyt. Kävimme joulukuun 22 päivä Orimattilassa hallilla koutsimme kanssa tokotreeneissä. Nooh eipä jäänyt jälkipolville kertomista Wunjo on ollut varmaan viimeksi noin vuosi stten hallitreeneissä (siis toko) eikä siinä mitään ei sitä se halli ihmetyttänyt vaan ne agilityesteet kiinnosti aivan mahdottoman paljon. Wunjo haikaili hajujen ja agilityesteiden perään ja nyppi kättäni, anna mamma herkkua, anna mamma herkkua. Ja dyykkasi herkut mitä muilta oli tippunut.

Ei me kokonaan riman alta vedetty sentäs, onnistuneitakin pätkiä tuli Koutsi kirjoitti ylös paperille meidän treenit ja todettiin että se siitä kisavalmiudesta, paitsi jos ne tokokokeet on meidän pihassa Nyt vaan täytyy alkaa treenaamaan eri paikoissa ja häiriön alla. Jätin aamupalan antamatta ja olisi ehkä sittenkin pitänyt antaa koska treenit meni siihen että yritti jopa röyhkeästi varastaa multa nameja Hassu höppänä. Ei muuta kuin tulta päin ja lisää treeniä eri paikoissa. Nyt pääsi sanomaan että kyllä se kotona osaa

Kaikki taito ja osaaminen pilkahti kyllä esiin hiensoti mutta kokonaisuus oli kauhea Intoa ei puutu ja Wunjosta oli taas niin hienoa olla kahdestaan mamman kanssa reissussa.

Pelto vihertää

Muiden kanssa emme ole treennanetkaan vaan vietimme ansaitun joululoman koko perhe. Kata kävi Basson ja Gebon kamssa meillä 28.12.2011 ja alla mustavalkokuvia (voi vaan kysyä missä se lumi on?) ihanan aurinkoisesta mutta tuulisesta päivästä. Lisää kuvia löytyy osoitteesta: www.bandido.kuvat.fi

Basso maitolaiturilla

Gebo maitolaiturilla

Nasco

Gebo ja Luigi

Luigi

Wunjo

Kiitos ja kumarrus

Alla olevien kuvien myötä kiitämme menneestä vuodesta ja toivotamme onnellista uutta vuotta 2012 kaikille ystävillemme ja blogimme lukijoille! Menemme iloisin mielin kohti uutta vuotta ja muutoksia…

Nasco

Wunjo

Wunjo

Wunjo & Nasco

Näyttelyvuosi päättyi jo syksyn tullen

Me emme tänäkään vuonna käyneet ahkerasti näyttelyissä mutta sen verran pyörähdettiin kehissä kuitenkin että saimme perheeseemme kaksi valiota (Nasco Eestin Juniorimuotovalio ja Wunjo Eestin muotovalio) ja vielä se onnenporeita tuottava Wunjon RYP 4-voitto Väimelassa joka ei varmaan tule unohtumaan koskaan Voi sitä hetkeä on ihana muistella varmasti vielä vuosien päästä

Minä en päässyt messariin edes turistiksi töiden vuoksi mutta katsotaan jospa sinne päästäisiin ensi vuonna koiran tai useamman voimin tai edes turistiksi. Ensi vuoden näyttelysuunnitelmia on ajatustasolla perheessämme suunniteltu mutta katsotaan nyt mihin sitten lähdemme poikia viemään. Kierrämme mieluummin ulkomailla näyttelyissä kuin Suomessa mutta kai niitä Suomen sertejäkin pitäisi yrittää jossain vaiheessa…

Aina innokas Wunjo

Oma tokokipinä palaa aina silloin tällöin säästöliekillä mutta Wunjo pitää huolen ettei se pääse sammumaan koskaan kokonaan, sehän on kuin Vestan tuli, pieni mutta ikuinen Wunjon kanssa teemme koko ajan jotain pientä ja kotona silloin tällöin käyvä koutsi kannustaa meitä kovasti ensi keväänä ensimmäiseen alokasluokan tokokokeeseen ja eiköhän me jo silloin vihdoin ja viimein sinne mennä. Alamme ottamaan hallivuoroja koutsin kanssa yhdessä aina silloin tällöin, matkaa tulee yhteensä yli 100 kilometriä mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaan koiransa vuoksi. Odotan jo innolla tulevia hallivuoroja ja olen huomannut että luottamukseni ja uskoni minuun ja Wunjoon on lisääntynyt paljon.

Jonkun mielestä Vieteri-Wunjo saattaa vaikuttaa yli-innokkaaltakin mutta eloisan ja vilkkaan koiran kanssa on mukavampi treenata kuin perässä vedettävän. Siitäpä aasinsilta Nascoon, milloinhan siitä tuli sellainen elämäntapataiteilija? Jätkä joka oli pentuna nopeaoppinen ja innokas tokoilija (ei oppimisessa nytkään mitään vikaa ole) on muka omasta mielestään unohtanut kaiken opitun tokossa. Tiedän, tiedän pakko katsoa peiliin….Nasco taitaa lähteä treenin alle vähän enemmän ja kyllä Nasco osaa, taitaa olla vähän lähestyvän kahden vuoden iän uhmaa mukana…. Kyllä siitä ihan soiva peli tokossa tulee jos vaan oma into riittää Nasco on loistotyyppi!

Koutsi näytti minulle tässä päivänä eräänä alokasluokan oman TVA koiransa kanssa kokonaisuudessaan läpi ja antoi älyttömän hienoja vinkkejä väleihin, keskittymiseen, treenaamiseen ja tekemisen riemuun. Asioihin joihin kannattaa huomiota kiinnittää erittäin paljon. Mitähän hyvää meikäläinen on tässä elämässä tehnyt että on saanut näin loistavan koutsin? Paremmassa opissa en ole koskaan ollut!

Wunjo vaikka on innokas ja vähän vouhkana niin treeniin tämä eloisa pakkaus suhtautuu vakavuudella, siis yleensä. Totta kai välillä pistää pikku siruksen pystyyn ettei jää naurut nauramatta Agilityssa emme ole nyt päässeet käymään mutta tokoilemme sitten senkin edestä. Mulla on vielä niin ihana koutsi että sanoi menevänsä Wunjon kanssa tokokokeisiin jos satun kiipeämään itse puuhun pakoon koko tilannetta Mutta itseni tuntien en voi antaa periksi vaan menen itse.

Iloinen erityislapsi

Erityislapsemme Luigi on saanut paljon apuja, vinkkejä ja oli testissä. Viime aikoina hämärässä on ollut turhia rähähdyksiä kun joku muu koirista kävelee esimerkiksi Luigin päälle tai Luigi törmää esineeseen/huonekaluun joka ei yleensä ole sillä paikalla. Yksi kokeilemisen arvoinen asia on kulkuset kaulaan muulle laumalle, niissä on eri sointi vaikka meidän ihmisten korvat eivät niitä eroja välttämättä erotakkaan. Ensin laitetaan esimerkiksi Wunjolle kulkunen kaulaan ja puhutaan koko ajan Luigille Wunjosta nimellä aina kun Wunjon kulkusen kilinä kuuluu. Seuraavaksi Nascolle ja Iidalle sama homma. Etenemme asteittain niin ettei kaikille kolmelle tule samana päivänä kulkuset kaulaan vaan niin että Luigi kerkeää oppimaan jokaisen oman kulkusen ääneen. Ajattelin että laitamme viikon välein kulkuset kaulaan, kyllä meillä on tonttuaika ainainen tästä lähtien Luigilla on ylikehittynyt kuulo ja oppii nopeasti joten uskon että kulkusista tulee olemaan apua.

Me ihmiset voimme käyttää ääntämme aivan kuin tähänkin asti tullessamme paikalle tai esimerkiksi lehmänkelloa voisi käyttää vieraat ihmiset tulleessaan yllättäen pihaan. Mutta pointti on se että kaikesta ilmoitetaan Luigille etukäteen äänellä ensin. Tuota kulkusten kaulaan laittoa en olisi keksinytkään, me ihmiset kyllä olemme äänellä ilmoittaneet tulostamme.

Esimerkiksi huonekaluihin voi laittaa samanlaisia tunnistimia kuin sokeilla ihmisillä on. Meillä toimii kaikkein parhaiten se ettemme vaihda huonekalujen paikkaa. Yhtenä päivänä lypsyjakkara oli eri paikassa kuin yleensä niin hetihän Luigi siihen törmäsi. Hei älkäähän naurako meillä on sisällä ihana vanha turkoosi lypsyjakkara, sillä on hyvä istuskella kun laittaa tulia pönttöuuneihin.

Testituloksia

*Luigi ei hahmota syvyys- ja korkeuseroja

*Hajuaistin avulla Luigi etenee paljon, jälkiharrastus on tähän iso apua

*Askelissa näkyy miten Luigi hakee maata jalkojensa alta, uudella/vieraalla alustalla eteneminen on epävarmempaa kuin tutulla alustalla

*Esimerkiksi pallonheitossa sen hetken mihin pallo lentää Luigi tunnistaa äänestä, pallon tömähdyksestä maahan

*Äänien avulla Luigi pystyy suunnistamaan nopeammin perille ja esimerkiksi sivulle käskyssä kädellä taputtaminen takapuoleen (siis omaani) auttaa Luigia tulemaan suorempaan sivulle kuin jos taputtaa kädellä reiteen (liittyy kai jotenkin äänen etenemiseen)

*Luigi on innokas tekijä ja ei hahmotushäiriönsä vuoksi itse ymmärrä ettei esimerksi ole vaaditussa asennossa - Luigi tulee palkata aina kun tekee mitä pyydetään vaikka olisi esimerkiksi sivulle tulossa vinossa - motivaatio ja tekemisen riemu pidetään yllä eikä rangaista siitä että toisella on hahmotushäiriö eikä pysty samaan kuin muut

*Luigin erityistarpeet huomioidaan arjessa mutta lellimiseen ei sorruta - Luigi on niin valtavan älykäs että osaa vedättää aivan kuus-nolla ja siihen vipuun tulee mentyä turhankin usein

*Luigilla on moni aisti ylikehittynyt kompensoimaan hahmotushäiriötä, esimerkiksi kuulon lisäksi tuntoaisti on Luigilla ylikehittynyt ja siksi turkin hoito ei käy yhtä kivuttomasti kuin muilla lajitovereilla

*Luigilla on intuitio jonka avulla tietää tapahtuvat asiat ennen muuta laumaa (tästä on vuosien varrella monta todistetta)

*Luigin vahvuudet ei saa unohtua missään vaiheessa

*Luigin yksi suuri vahvuus on lauman pomous - jos Luigilla ei olisi pomon asemaa voisi hän olla hyljeksitty laumassa (tämä on vain olettamus) mutta pomous on tässä tapauksessa iso onni

Koko perheemme iloitsee Luigistamme ja Luigi meistä. Olen saanut kuulla vastaavista tapauksista kuin Luigi sen jälkeen kun itse avoimesti kerroin Luigin hahmotushäiriöstä, meni vaan aikaa tajuta ettei Luigi tee asioita veetuillakseen tai olisi luonnehäiriöinen. Itse en ole koskaan koiraani luonnehäiriöiseksi edes epäillyt mutta veetuiluna olen osan tapahtumista ottanut mutta nyt kun on diagnoosi ja asiantuntijat apuna niin asiat näkee toisella tavalla ja tietämys sekä ymmärrys on lisääntynyt.

Voisin luulla (en voi tietää) ettei Luigi ole rodussaan ainoa hahnmotushäiriöinen, hahmotushäiriöitä on eri tasoja eikä niistä pidä tehdä mitään numeroa mutta mielellään kerron omista kokemuksistamme niille jotka niistä ovat halukkaita kuulemaan ja kamppailevat samanlaisten asioiden kanssa. Ei meidän elämä sen ihmeellisempää ole kuin muidenkaan, otamme vaan Luigin erityistarpeet huomioon.

Kiitos Luigin

Jos meillä ei olisi omaa ihanaa erityislastamme Luigia, ei minulla olisi sitä tietomäärää mikä minulla nyt on ja sitä tieto-ja taitomäärää jota tulen vielä vuosien aikana saamaan. Tuskin olisin kuullut koiran tarinan joka pentuna sai traumaattisen vesipään ja siitä hahmotus- ja käytösongelmia. Pennuista jotka syntymän yhteydessä saivat erilaisia aivovaurioita. Enkä olisi kuullut tietyistä sokeista koirista (joilla useimmiten on ylikehittynyt tuntoaisti) ja ylituntoaistin omaavista koirista joilla on niin sanottuja tuntokarvoja. He tuntevat käden kosketuksen ennen kuin käsi on edes koirassa kiinni, tämä on erään vanhan arvostetun eläinlääkärin oppeja. Useimmiten nämä karvat ovat kuulemma eri värisiä kuin koiran muut karvat.

Minulle kerrottiin myös että hahmotushäiriöisillä, sokeilla ja muilla erityisryhmillä on usein viiksikarvat pidemmät kuin muilla rotunsa edustajilla. Jos Luigia vertaan meidän muihin poikiin niin Luigilla on pidemmät viiksikarvat ja silmäripset kuin Nascolla ja Wunjolla.

Kiinnostava aihe

Tämä on hyvin mielenkiintoinen aihe, kiinnostaa minua paljon ja osaa ihmisistä se tuntuu hämmästyttävän paljonkin, monille aihe on vieras, niin se oli minullekkin kunnes omalle kohdalle sattuierityiskoira. Omallakohdallani maailmankuva laajenee ja asioita miettii niin toisella tavalla kuin aiemmin, itselleni ainaskin kävi näin, Eläinlääkäri minua muistutti että koirilla on aivan samoja vaivoja kuin ihmisillä (kyllähän minä tämän tiesin), löytyy autistisia koiria, sokeita, kuuroja, hahmotushäiriöisiä, diabeetikoita, epileptikoita jne. Näistä tietyt ryhmät vaan ovat vähemmän mukana julkisessa keskustelussa.

Terveisiä Juvalta

Tätini schapendoestytöt Mellu ja Helmi voivat erittäin hyvin.  Likat nauttivat siellä lumesta aivan samalla tavalla kuin meidän koirat täällä. Pitäisi jossain välissä keretä käymään tyttöjä moikkaamaan. Nykyään vierailun ajankohdallakaan ei ole mitään väliä koska juoksuongelmaa ei ole, molemmat tytöthän on leikattu. No tämähän ei ollut varmastikkaan uusi tieto kenellekkään

Joulun odotusta

Ihanaa kun on lunta ja me saamme tänä jouluna viettää aattoillan koko perhe yhdessä, ette arvaa miten suurta riemua se tuottaa perheessä jossa molemmat tekevät epäsäännöllistä kolmivuorotyötä ja jouluvapaa iskee hyvin harvoin ja erittäin harvoin samaan aikaan joten nyt nautitaan! Olemme nauttineet vihdoin sataneesta lumesta paljon, erityisesti Wunjo ja Nasco rakastavat talvea(kin), Minä rakentelen lumilyhtyjä ja Iida isolla tassullaan tuhoaa ne lopuksi Kyllä Iida ja Luigikin lunta rakastaa mutta he rakastavat myös sohvalla makoilua

Hieno idea

Eräs  nuori aktiivinen schapeihminen keksi hienon idean aloittaa keräämään suomalaisten schapejen kuvia samaan galleriaan, toivottavasti ihmiset lähettävät sinne kuvia ahkerasti jotta yhdistyksemme ja schapeihmiset saavat käyttöönsä kattavan gallerian. Lähettäkää ihmeessä koiristanne kuvia tähän osoitteeseen: http://www.schapendoes.kuvat.fi

Sivustolta löytyy ohjeet kuvien lähettämisestä. Olkaa aktiivisia! Minä jo lähetin kuvat Luigista, Wunjosta, Nascosta, Mellusta ja Helmistä. Minun henkilökohtainen toiveeni olisi että tämä galleria liitettäisiin yhdistyksen kotisivuihin, toivotaan että näin tapahtuu! Minä en liity itse näin hienoon ideaan mitenkään mutta liputan ihan kympillä tämän puolesta!

Prostatapartio

Eipä siihen tarvittu kun yksi kotoaan karannut juoksuinen narttu pihallemme ja elämä meni sekaisin pidemmäksi aikaa, nyt tätä kaaosta on jatkunut viikon verran. Viime perjantaina huomasin ikkunasta että nyt on koiria liikaa, tuo harmaa ei kyllä kuulu joukkoon. Otimme heti omat kiinni ja yritimme saada kiinni myös tätä vierasta koiraa mutta arasteli ihmistä ja metriä lähemmäksi emme päässeet. Omistajakin löytyi. No tämä samainen narttu oli taas seuraavana päivänä pellollamme ja näin saunalta että nyt pitää huutaa niin että pojilla kivekset surkastuu, prostatapartio heti kotiin!!

Nascohan se siellä esitti kosiotanssiaan ja Luigi roikkui nartun perperissä nuuhkien ja Wunjo sekä Iida pyörivät siinä ympärillä. Silloin oli se hetki kun prostatapartiolla oli vielä kuulo tallella ja tulivat sieltä kotiin jopa Nasco. No tuon päivän jälkeen ei voi enää sanoa muuta kuin että kuulo meni, tolkku lähti, harmia tuli enemmän kuin tarpeeksi, huolta ja hätää…

Koiramme on kadonnut

Koin elämäni ensimmäisen kerran hetken kun koira on niin kadoksissa etten voinut tietää mitä tuleman pitää, vieläkö saamme Nascon ehjänä kotiin pyöri päässäni koko yön etsiessäni lemmenkipeää Roomeota. Nasco katosi illalla vähän ennen kymmentä, heti sen jälkeen kun olimme Wunjon auttaneet jälleen kerran talon kivijalasta pois. Wunjo ja myös toisinaan Nasco menevät ilma-aukosta yli satavuotiian kotimme kivijalkaan ja sitten eivät muka osaa pois pimeässä, sinne pitää mennä näyttämään valoa ja ohjailemaan kohti ulkomaailmaa. Kahdesta ilma-aukosta toisesta Wunjo mahtuu juuri ja juuri mutta toisesta se aina kurkistelee että täällä mä olen, tehkäähän jotain, tästä ei mahdu ulos No ei siinä mitään Kimmo oli samana iltana tukkinut ilma-aukon kunnolla ja mitäs tekikään Iso-Iita, repi apinanravolla moiset esteet pois, pitäähän Wunjon päästä kivijalkaan…perheyritys

Seuraavana aamuna ajattelin että olikohan tämä tässä mutta valo tuntui myös pelastavalta asialta, helpotti etsintöjä. Tosin olin tullut hämärän aikaan metsästä kotiin juomaan aamuteen (olin aivan jäässä) ja olin lähdössä takaisin etsimään laumamme nuorimmaista. Kuulin kun ovi avautui ja keittiöön saapui väsynyt Nasco joka söi ja söi ja sen jälkeen nukkui ja nukkui. Kimmo oli pihalla huutelemassa Nascoa ja kertoi Roomeon tuleen hallilta päin aivan kuin olisi vain lenkillä käynyt. Muu osa prostatapartiota teki heti munaskuukkelitarkastuksen ja totesivat ettei ole Nasco reissullaan naista saanut.

Illan tullen taas olikin metkujen aika

Nasco oli nukkunut tarpeeksi ja päätti aloittaa uudet seikkailut sisällä koska sitä ei enää päästetty ulos ilman valvontaa. Vartin sisään tämä Noheva-Nasco varasti hirvenjauhelihaa n 700 grammaa ja 4 juustotaskua…mieheni tuli töistä kotiin ja kysyi miksi kinkkusuikaleet ovat WC:n lavuaarissa sulamassa?? No katsos kun Nasco on syönyt tänään meidän monen päivän eväät niin pakko oli jo turvata ruokamme

Valvonnan alla

Nascon katoamisen jälkeen ulos ei saanut mennä paitsi tarhaan ilman ihmistä yksikään koirista, ei edes Luigi ja IIda. Oli kaunis aamu, olimme käyneet porukalla pellolla aamulenkillä ja kaikki sujui hyvin, kukaan ei edes yrittänyt karata. Maa oli kuurassa, otin kuvia paljon, nautin auringosta, kuurasta ja koirien ilosta ja siitä ettei edellisenä yönä käynyt ikävästi.

Kuistille tullessamme jätin ovet auki ja menin hakemaan koirille herkkuja, en ollut montaa sekuntia pois. Perheemme neljästä koirasta puolet odotti minua ja kahta ei näkynyt, Wunjoa ja Nascoa. Samalla hetkellä tiellä menee auto ja muutama sekunti siitä kuulen kun kuski soittaa hurjasti torvea ja mitään ei jäänyt epäselväksi. Äkkiä Luigi ja Iida tarhaan ja hyppäsin autoon, tutkapari oli noin kilometrin päässä kotoa keskellä tietä, harhailivat eksyneen näköisinä. Nappasin pojat kyytiin ja mentiin kotiin ja taas sai tutkapari rankkua, vapaus vietiin. Sillä hetkellä tuntui etten kestä enää vaaratilanteita, liikaa samalla viikolla pelkoa ja hätää rakkaista koirista. Pojat etsivät narttua juuri siltä kohtaa mihin se oli juossut pihastamme ja omistaja otti kyytiin juuri siitä kohtaa, siksi kai pojat olivat eksyneen oloisia kun hajut loppuivat siihen paikkaan.

No kaikkihan sen tietää että juoksuinen narttu haisee kauas ja koko pihamme ja pelto sekä tietyt tieosuudet haisevat juoksuiselle nartulle ja tuntuu ettei tämä kaaos helpota. Wunjo ja Nasco yrittävät karata heti kun tilaisuus tulee mutta ei tilaisuutta tule kun ovat niin tarkan valvonnan alla. Raskasta tämä on kun menevät yli, ali ja läpi ihan mistä vaan.

Ihania tilauksia

Posti toi tuossa päivänä eräänä Tervetuloa-kyltin jossa komeilee meidän kolme schapepoikaa, samassa paketissa oli myös musta schapenaulakko. Täältä voi tilata uniikkeja ihanuuksia: http://tessukka-kasintehtya.blogspot.com/

Muutaman viikon sisään pitäisi postin tuoda tilaamani Kuttukuun paidat ja kauppakassit, taas on mitä odottaa

Laumasielu

Meillä on niin vahva lauma ja Nasco on yksi porukkamme voimakkkaista laumasieluista Vaikka muuten kulkee päivät itsenäisesti pellolla  ja pihapiirissä, syömään ja nukkumaan muistaa tulla Pitkästä aikaa oli Nascon vuoro lähteä yksin reissuun. Lähtiessä kysyi katsella pari kertaa lupaa tutkapariltaan Wunjolta voikohan sitä nyt lähteä…

Nasco tuo reipas ja itsenäinen koira (meillä on kaikki itsenäisiä, kotona ei jalassa nyhjätä) ei ole laumahierarkian kärkipäässä ja sai taas tuntea kotiin tulon karvoissaan, minun silmieni edessä Luigi ja Iida sanoivat Nascolle mielipiteensä mutta ihana kaikkien kaveri, maailmaa syleilevä Wunjo taas on ilmeisesti sanonut sanottavansa Nascon syysreissusta niin etten ollut näkemässä.

Nascon syysretki päättyi lopulta niin että poika juoksi loppumatkan kotiin Pysähdyin postilaatikolle niin Nasco tuli autosta ulos ja juoksi kotiin muiden luokse Pitää tuota napanuoraa katkoa useammin…

Nasco onnellisena kotona

Parolassa paimenessa

Tällä viikolla meitä olikin paimenessa enemmän kuin viime viikolla ja minäkään en valloittanut montaa paikka tällä erää kun oli vain yksi matkassa. Yhteensä oli kahdeksan schapea ja minun mielestäni kaikki ovat edistyneitä sitten itsekunkin viimeisen paimennuskerran jälkeen mitä olen kyseisiä koiria nähnyt, jopa meidän Nasco vaikka ei sellaiseen suoritukseen pystynytkään mitä siltä on nähnyt. Nasco ei irronnut montaa kertaa mutta oli sillä yritystä.

Nasco oli jalassani kiinni enimmäkseen ja siihen olisin kyllä tarvinnut kunnolla apuja ja neuvoja miten saan koiran kauemmaksi. Omasta mielestäni schapesta on työkoiraksi, eriävääkin mielipidettä tuli… Jarrut Nascolla toimi kun niitä pyöröhäkissä kokeiltiin mutta ison aitauksen vapaus oli Nascolle liikaa. Ei Nasco lampaita pelännyt ja käyttäytyi muutenkin hyvin nascomaisesti

Kuva: Tuija Laurila Nasolle tyypillinen leikitäänkö…autatko….missäs se muu lauma muuten on…

Nascolle päivässä suurin juttu taisi olla laumasta erillään olo, ne lampaat ja paimennus oli sivuseikka. On ihan eri asia olla reissussa yksin kuin että muu tai osa laumasta olisi mukana. Ollaan me taidettu vähän metsityttyä vaikka sitä onkin yritetty välttää…

Harrastusrintamalla tasaista

Wunjo pääsi jo tuossa alkusyksystä agilityryhmään mutta kun tuota välimatkaa on niin treeneissä käynti on lähes mahdotonta mutta ei me siitä stressiä oteta. Käydään kun voidaan ja harrastetaan ihan omaksi iloksi, pääasia että meillä on hauskaa Mun pitäisi treenien jälkeen ennen töihin menoa keretä jäähdytellä koira, ajaa yhteensä lähemmäs 80 kilometriä, erittäin mielellään käydä suihkussakin ja tähän kaikkeen on vajaa tunti aikaa, siis lähes mahdoton yhtälö, varsinkin jos Kimmokin on töissä juuri silloin, vielä pitäisi keretä syöttää koko lauma..

Tokoiltu ollaan ja koutsi sanoo että Wunjo on ollut jo jonkin aika valmis ensimmäiseen tokokokeeseen mutta ohjaaja sai itsensä lukkoon, tehtiin tuossa päivänä eräänä kisanomainen treeni niin mua alkoi jännittämään niin ettei Wunjolta ole koskaan nähty niin järkyttävää seuraamista, argh mun kanssa Paikkamakuu ja hyppy on upeaa!!

Luigi on ajanut muutaman niin upean jäljen että tulee ihan kylmät väreet. Tässä kun on toivuttu Luigin hahmotushäiriödiagnoosista ja hyväksytty monta asiaa uudella tavalla ollaan taas osattu jatkaa jälkitreenejä aivan kuin ennenkin. Jäljestämme aina valoisan aikaan, Luigi jännittää pimeässä kulkemista, hämärä on pahin. Luigin tapauksessa jäljen treenaminen on pelkkää plussaa, nenällä pääsee pitkälle, Luigilla on nenäpäivä joka päivä Oikea silmähän Luigilla taittaa pahemmin kuin vasen mutta ei se arjessa näy.

Nasco on opetellut jäljen alkeita lisää ja siinähän voisikin olla kelpo jälkikoira Rauhallinen työskentelijä mutta meno on joskus hieman töksähtelevää, silloin kun se nenä nousee maasta ja Nasco jää tuumimaan maailmanmenoa. Intoa ja keskittymiskykyä riittää. Tokossa keskittymiskyky ei ole huipussaan ja ajttelinkin tulisiko sitä malttia lisää tokoon jäljen kautta.

Iida tulee ensi viikolla virallisesti mummoikään. Olemme valmistautuneet talven tuloon ja nyt nautimme vaihtelevista syyssäistä. Hetkeäkään ei ole kaduttanut täydellinen elämänmuutos, kyllä me maalle kuulutaan, koko poppoo Ja jos ensi kesän suunnittelmat ja unelmat toteutuu niin aivan huippu juttuja on tiedossa! Kuvagallerian puolelta löytyy ottamiani kuvia 26.10.2011 Parolan eläinparkista: http://bandido.kuvat.fi/kuvat/2011/ Kiitos Tuijalle kuvista! Tuijan ottamia kuvia löytyy: http://www.tuijalaurila.kuvat.fi/kuvat/2011/Parolassa+paimenessa+26.10./

Paimenessa jälleen

Kävin Luigin ja Wunjon kanssa ensimmäistä kertaa meille aivan uudessa paikassa paimenessa. Nasco odotti auossa, jospa se olisi sitten Nascon vuoro ensi viikolla.

Luigin kanssa “vähän hukassa”

Mukava oli pitkästä aikaa päästä lampaille. Minä onneton vain olin hukassa ja sain varsinkin Luigin hämilleen, opetusmetodit olivat erilaiset kuin mihin olemme tottuneet, minä en meinannut ymmärtää mitä pyydettiin ja koira ymmärsi vielä vähemmän mitä minä siltä pyysin koska olin itse hämillään ja niin “tuomio” olikin että minulla on koira joka pekää lampaita eikä omaa paimenviettiä ollenkaan. No itse koirani olen paimenharjoituksissa jo neljällä leirillä nähnyt ja koirani tunnen joten eipä siitä sen enempää

Sitkeästi me yritimme ja kyllä minä Luigini tunnen. Uutena asiana opettelimme häkitystä ja siinä taisimme ainaskin minun mielestäni jopa onnistua, ainankin alkuun pääsimme.

Wunjon “pieni herääminen”

Wunjo lähti iloisin mielin paimeneen, tukea haki minusta niin kuin ennenkin mutta Wunjo ei ollut hämillään vaan valtavan iloinen. Wunjon niin kuin Luiginkin oli vaikea ymmärtää miksi ne lampaat piti saada keskelle pyöröaitausta ja sitten olisi pitänyt juosta ympyrää ja vauhti olisi ollut pelkkää plussaa, kumpikaan koirista ei tätä tehnyt. Wunjo oli reipas ja iloinen koko ajan ja intoa riitti. Kuvissa näkyy miten välillä iloinen Wunjo tuli luokseni autahan mamma vähän (kertaakaan ei ollut hädissään vaan koko ajan iloinen). Wunjossa näin aivan uutta paimen-pilkahdusta mitä en ole tässä vilpertissä ennen nähnyt, olen niin tyytyväinen havaintooni

Kiitos Katalle kuvista! Katan kuvia on nähtävissä osoitteessa: www.keika.kuvat.fi. Kiitos myös mukavasta seurasta Katalle ja Marille! Minun ottamat kuvat ovat nähtävissä osoitteessa www.bandido.kuvat.fi

Epäilykset herää ja silmät aukeaa

Muutama kuukausi sitten Kimmo sanoi minulle ettei Luigi näe normaalisti. Kumosin moisen väitteen ja sanoin että Luigi on aina ollut epäröivää tyyppiä, ei mikään rämäpää eikä ole koskaan tykännyt kulkea portaissa, varsinkaan portaita alaspäin. No keskustelu jäi sillä erää siihen mutta molemmat tarkkailimme Luigia erityisen tarkkaan  ja teimme havaintoja ja sitten olikin jo otettava puhelin käteen ja soitettava monta puhelua.

Muutama viikko sitten alkoi suuri pomomme olemaan hämmentynyt eikä tiennyt itsekkään mistä on kyse, se tuntui minusta todella pahalta miten kertoa koiralle ettei kaikki ole enää niin kuin ennen. Itsekkin olin hämmentynyt ja tunteet menivät laidasta laitaan varsinkin kun eräs eläinlääkäri sanoi puhelimessa että vaikuttaa aivokasvaimen oireilta ja nopeasti etenevältä taudilta.

Luigilla on taittovika joka aiheuttaa ongelmia syvyysnäköön ja hahmotukseen. Ei mitään perinnöllisiä silmäsairauksia,silmät on terveet ja kirkkaat. Taittovika on syksyn pimeiden myötä pahentunut ja lisäksi olemme kiinnittäneet asiaan enemmän huomiota. Nyt opetellaan arjessa elämään yhdessä niin että opetellaan alastuloa mm rappusista ja vahvistetaan ja kannustetaan koko ajan Luigia että epävarmuus katoaa.Kaupungissa asuessamme Luigi oli aina epävarma portaissa mutta nyt maalla asuessamme missä on ihan oikeasti pimeää, on nämä Luigin hahmotusongelmat nousseet ns pintaan ja asiat on ollut helpompi tajuta ja huomata.

Mitään pikkutarkkaa ei saa vaatia Luigilta. Luigi esim näkee pöydänpinnan monena tasona eikä pysty hahmottamaan mikä on oikea pöydän taso. Kun tarkemmin ajattelen pentuaikoihin asti on se epävarmuus ja ennakkoluuloisuus mitä on ollut liittynyt tähän taittovikaan, varmaankin. Sitten kun elämä vieraissa paikoissa on vaikeaa neuvoi ell olemaan vaan kotona ja tarjoamaan mukavan ja hyvä elämän omassa tutussa ja turvallisesa ympäristössä. Nyt vielä pärjää vieraissa paikoissa ja tulee pärjäämään vielä pitkään, mahdollisesti koko loppuelämänsä ajan.

Ell kiitti että mentiin vastaanotolle, tämä ei ole kovin yleistä ja oli kuulemma hyvä muistutus hänellekkin että kyllä näitä tapauksia aina silloin tällöin löytyy. Taustalla voi olla neurologistakin mutta nyt mennään tällä diagnoosilla ja otetaan se mitä vastaan tulee. Opettelemme asioita uudella tavalla ja ymmärrämme miksi Luigilla ei kaikki aina onnistu niin kuin muilla, perheemme erityislapsi ja vielä erikoinen huumorintaju koko perhe on helpottunut saamistamme uutisista, pelättiin paljon pahempaa! Kiitos kaikille tukena olleille, erityiskiitos Katalle!

Elämä erityislapsemme kanssa ei muuten muutu mihinkään vaan nyt ymmärrämme miksi koira ei hyppää tokoesteen yli, perusasento ei ole suora, hakee namia väärältä korkeudelta jne. Kaikki johtuu hahmotushäiriöstä eikä pieneltä mieheltä vaadita sellaista mihin se ei pysty vaan hyväksytään koiramme juuri sellaisena kuin se on - niin rakas koko perheellemme! Kiitän sitä päivää kun tiemme Luigin kanssa kohtasivat, tuntuu jotenkin erityiseltä elää juuri Luigin kanssa! Erityislapsi on monella tapaa myös hyvin erityinen lapsi - näyttää erilaisen tien mitä koiran kanssa voi kulkea. Näin sitä oppii katsomaan maailmaa jälleen kerran eri vinkkelistä ja oma maailmankuva laajenee.

Tuntematon kirjoittaja - Näkemys koiran tarkoituksesta

Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa. Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä. Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä.

Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani.
Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen. Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset.
Silloin poika sanoi: “Minä tiedän miksi”. Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.

Poika jatkoi: “Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään.”

Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta:

* Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään
* Älä koskaan kieltäydy huviajelusta
* Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota
* Ota nokosia
* Venyttele ennen ylösnousua
* Juokse, telmi ja leiki päivittäin
* Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua
* Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää
* Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella
* kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa
* Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi
* Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta
* Ole uskollinen
* Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet
* Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen
* Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti

NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ  ♥