Luigi, Wunjo, Nasco & Iida

Epäilykset herää ja silmät aukeaa

Muutama kuukausi sitten Kimmo sanoi minulle ettei Luigi näe normaalisti. Kumosin moisen väitteen ja sanoin että Luigi on aina ollut epäröivää tyyppiä, ei mikään rämäpää eikä ole koskaan tykännyt kulkea portaissa, varsinkaan portaita alaspäin. No keskustelu jäi sillä erää siihen mutta molemmat tarkkailimme Luigia erityisen tarkkaan  ja teimme havaintoja ja sitten olikin jo otettava puhelin käteen ja soitettava monta puhelua.

Muutama viikko sitten alkoi suuri pomomme olemaan hämmentynyt eikä tiennyt itsekkään mistä on kyse, se tuntui minusta todella pahalta miten kertoa koiralle ettei kaikki ole enää niin kuin ennen. Itsekkin olin hämmentynyt ja tunteet menivät laidasta laitaan varsinkin kun eräs eläinlääkäri sanoi puhelimessa että vaikuttaa aivokasvaimen oireilta ja nopeasti etenevältä taudilta.

Luigilla on taittovika joka aiheuttaa ongelmia syvyysnäköön ja hahmotukseen. Ei mitään perinnöllisiä silmäsairauksia,silmät on terveet ja kirkkaat. Taittovika on syksyn pimeiden myötä pahentunut ja lisäksi olemme kiinnittäneet asiaan enemmän huomiota. Nyt opetellaan arjessa elämään yhdessä niin että opetellaan alastuloa mm rappusista ja vahvistetaan ja kannustetaan koko ajan Luigia että epävarmuus katoaa.Kaupungissa asuessamme Luigi oli aina epävarma portaissa mutta nyt maalla asuessamme missä on ihan oikeasti pimeää, on nämä Luigin hahmotusongelmat nousseet ns pintaan ja asiat on ollut helpompi tajuta ja huomata.

Mitään pikkutarkkaa ei saa vaatia Luigilta. Luigi esim näkee pöydänpinnan monena tasona eikä pysty hahmottamaan mikä on oikea pöydän taso. Kun tarkemmin ajattelen pentuaikoihin asti on se epävarmuus ja ennakkoluuloisuus mitä on ollut liittynyt tähän taittovikaan, varmaankin. Sitten kun elämä vieraissa paikoissa on vaikeaa neuvoi ell olemaan vaan kotona ja tarjoamaan mukavan ja hyvä elämän omassa tutussa ja turvallisesa ympäristössä. Nyt vielä pärjää vieraissa paikoissa ja tulee pärjäämään vielä pitkään, mahdollisesti koko loppuelämänsä ajan.

Ell kiitti että mentiin vastaanotolle, tämä ei ole kovin yleistä ja oli kuulemma hyvä muistutus hänellekkin että kyllä näitä tapauksia aina silloin tällöin löytyy. Taustalla voi olla neurologistakin mutta nyt mennään tällä diagnoosilla ja otetaan se mitä vastaan tulee. Opettelemme asioita uudella tavalla ja ymmärrämme miksi Luigilla ei kaikki aina onnistu niin kuin muilla, perheemme erityislapsi ja vielä erikoinen huumorintaju koko perhe on helpottunut saamistamme uutisista, pelättiin paljon pahempaa! Kiitos kaikille tukena olleille, erityiskiitos Katalle!

Elämä erityislapsemme kanssa ei muuten muutu mihinkään vaan nyt ymmärrämme miksi koira ei hyppää tokoesteen yli, perusasento ei ole suora, hakee namia väärältä korkeudelta jne. Kaikki johtuu hahmotushäiriöstä eikä pieneltä mieheltä vaadita sellaista mihin se ei pysty vaan hyväksytään koiramme juuri sellaisena kuin se on - niin rakas koko perheellemme! Kiitän sitä päivää kun tiemme Luigin kanssa kohtasivat, tuntuu jotenkin erityiseltä elää juuri Luigin kanssa! Erityislapsi on monella tapaa myös hyvin erityinen lapsi - näyttää erilaisen tien mitä koiran kanssa voi kulkea. Näin sitä oppii katsomaan maailmaa jälleen kerran eri vinkkelistä ja oma maailmankuva laajenee.

Tuntematon kirjoittaja - Näkemys koiran tarkoituksesta

Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa. Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä. Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä.

Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani.
Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen. Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset.
Silloin poika sanoi: “Minä tiedän miksi”. Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.

Poika jatkoi: “Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään.”

Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta:

* Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään
* Älä koskaan kieltäydy huviajelusta
* Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota
* Ota nokosia
* Venyttele ennen ylösnousua
* Juokse, telmi ja leiki päivittäin
* Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua
* Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää
* Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella
* kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa
* Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi
* Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta
* Ole uskollinen
* Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet
* Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen
* Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti

NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ  ♥

Hei niitä oli yli seitsemänkymmentä!

Schapendoesien erikoisnäyttely järjestettiin tänä vuonna 18.09.2011 Heinolassa, tuomarina Erica Bakker van de Woestijne Hollannista.  Schapeja oli ilmoitettu yhteensä 76 mutta neljä oli poissa (joista yksi oli pentu). Meidän perheestämme oli ilmoitettu Wunjo avoimiin ja Nasco nuoriin. Lähdimme jo aamulla varhain paikalle, Iida ja Luigi jäivät murjottamaan kotiin, mukaanhan nekin olisivat halunneet…

Sää oli oikein mukava mutta valokuvaamisen kannalta taas haastava, paikkanikaan ei ollut hyvä mutta en viitsinyt olla koiristani kaukana joten otin kuvia haastavassa valossa…nuorten urosten luokka on valokuuvamatta kuten myös urosten avoinluokka, johtuen siitä että olin itse kehässä ja muutenkin on mahdollista ettei kaikista osallistujista ole valokuvia, olen pahoillani jos joku on jäänyt vahingossa kuvaamatta!

Small dog

Nasco esiintyi ensimmäistä kertaa nuortenluokassa tai esiintyi ja esiintyi. Nascoa ei yksinkertaisesti huvittanut koko touhu yhtään. Junnumme mietti ihan selvästi vapaana oloa kotipellolla ja niitä lukuisia myyriä jotka jäivät odottamaan jahtaajaansa Nascon esiintyminen jäi vaisuksi, häntä ei heilunut, Nasco kantoi sitä aivan oudolla tavalla  ja kuulemma siitä syystä häntä näytti lyhyeltä, sehän on aivan riittävä, se häntä meinaan, aivan niin kuin tuomari minulle jalostustarkastuksessa sanoi. Häntä valitettavasti antoi nyt lyhyen vaikutelman olematta liian lyhyt.

Erikoisnäyttelystä löytyy valokuvia täältä.

Tuomari sanoi Nascoa pieneksi urokseksi. Ja vielä tuohon vaisuun esiintymiseen, tosiaankin poika oli nyt vaisu ja haluton esiintymään suuren yleisön edessä. Nascon silmät ja katse saivat kehuja, korvat taas ovat hieman raskaat. Tuomarin mukaan turkki on oikein hyvä mustaksi koiraksi.

Meidän small dog oli illalla kotona aivan onnessaan saadessaan taas juosta myyräjahdissa pimeän jo laskeuduttua. Silmät syttyivät, häntä heräsi eloon ja koko koira oli kuin vieteri eikä näyttelyssä nähdystä vaisusta koirasta ollut enää jälkeäkään Vapaus on kaunis sana sanoo Maalais-Schape Nasco

Easy mover & Happy temperament

Wunjo oli avoimessa luokassa (odottelemme edelleen Eestistä valiovahvistusta) ja esiintyi omaan iloiseen tapaansa. Niin kuin väliotsikko kertoo, Wunjon vaivattomat ja kauniit liikkeet olivat tuomarin mieleen kuten myös ihana iloisuus, tämä kaikki on juurikin meidän Wunjoa arjessa ja juhlassa Pää sai kehuja maskuliinisuudellaan sekä kirjallisesti että sanallisesti kuten ilmekkin. Tuomari tykkäsi erittäin paljon Wunjosta ja kehuja sateli mutta turkki on se heikko lenkki tällä iloisella vesselillä mutta luonteiden kanssahan me elämme

Wunjon kanssa oli taas niin vaivatonta olla kehässä vaikkakin huomasin itsestäni että edelleen mulla on näyttelyhihna liian tiukalla. Pakko vähän selittää… Muutama vuosi sitten tämä viliskantti-Wunjomme hypppäsi näyttelykehässä sellaisen hypyn että hihna katkesi ja nykyään huomaamattani pyöritän hihnaa käteni ympärille, täytyypä opetella pois tästä tavasta ja unohtaa vanhat traumat

Jalostustarkastus

Sekä Wunjo että Nasco osallistuivat erikoisnäyttelyn jälkeen saman tuomarin suorittamaan jalostustarkastukseen. Tuomarin tekemää tarkastusta helpotti se että yhtä koiraa lukuunottamatta muut olivat olleet jo näyttelyssä arvosteltavana.

Nasco esiintyi jo iloisemmin ja oli häntä tötteröllä itselleen ominaiseen tyyliin Mukavan näköistä riviä sinne lomakkeeseen tuntui menevän Nasco oli elämänsä ensimmäsitä kertaa näyttelyssä pöydällä ja sitä näytti moinen vähän jännittävän. Korkeuskin mitattiin eli aika sama lukema mikä aiemminkin on mitattu, 44 cm.

Wunjo taas seisoi pöydällä rennosti, maailmanmiehen tyyliin mutta ei hypännyt pöydälle vaan nostin pöydälle perheemme suurimman schapen, 19 kiloa lihasta Korkeutta tuomari sai Wunjolle 51 cm. Turkki tässäkin oli maininnan alla….

Nyt odottelemme rotumme kotimaasta, Hollannista paluupostia ja saamme kuulla onko pojat hyväksytty jalostuskäyttöön Näyttelyn puolella tuomari totesi molemmat pojat erittäin hyviksi

Mitäs muuta…

Mukava oli nähdä paljon schapeja kerrallaan vaikka päivä olikin pitkä, aamulla mentiin puoli kahdeksan aikaan ja illalla vähän ennen kuutta päästiin lähtemään kotiin. Ihana oli nähdä meidän poikien sukulaisia, siellä oli paikalla niin monta upeaa ja valloittavaa yksilöä! Swifty’s kennel esitti kasvattajaryhmän jossa oli mukana  sekä Nascon että Wunjon sisaruksia. Hieno ja tasapainoinen ryhmä tuli kolmanneksi. Onnea! Alla kuva Swifty’s ryhmästä:Hilla, Dana, Luna ja Niilo.

Luigin Roope-isä oli rotunsa VSP-veteraani. Tessu-äiti ihastutti eloisalla olemuksellaan veteraanikehässä ollen erinomainen ja  Basso-veli, Badi-sisko sekä Bessi-sisko näyttivät miten upeasta suvusta Luigi on. Luigin sisarpuolet olivat niin ihastuttavia, Luigin sukua oli paikalla enemmänkin Lumikuonojen kasvattaryhmä sijoittui hienosti toiseksi ja saivat KP:n. Luigin Basso-veli oli mukana ryhmässä ja Luigin ihastus Ikwill

Asiasta kurkkupurkkiin, sain jokin aika sitten suomennoksen Wunjon Väimelan ryhmänäyttelyn arvostelusta. Tuomari kehui siinä Wunjon kroppaa, lihaksia, vaivatonta liikkumista ja turkin laatua sekä upeaa luonnetta.

Arki rullaa radallaan, koirat juoksevat aamusta iltaan pellolla, myyrähommia riittää poikakolmikolla, Iidasta on mukavaa loikoilla kuistilla, satoi tai paistoi Loppuvuoden näyttelyt ovat vielä hieman auki…voi olla että taukoilemme taas hieman ja lähdemme ensi vuonna uusin kujein liikkeelle

Erikoisnäyttelyä edeltävänä päivänä Wunjo täytti kolme vuotta Täytyy tässä taivastella ja käsiä lyödä yhteen kyllähän aika juoksee…vastahan tuo elohiiri muutti meille ja paskoi kaikki kenkäni ja monta muutakin paikkaa Koko perheemme on niin onnellinen Wunjosta, todella hyvä koira, huipputyyppi!

Synttärijuhlallisuudet olivat niin kuin aina synttäripäivinä, minä lauloin käheällä äänelläni ja koirat katsoivat minua että sekosikohan tuo meidän mamma Sitten ne muistivat selvästi että tuo raakkuminenhan tarkoittaa naudanmahakakkua  ja sitähän me tarjoiltiin. Wunjo sai lahjankin jonka Iida ja Nasco “päästivät päiviltään” alle minuutissa

Tämän kesän toinen valio

Eestin matka on tehty viikko sitten ja perheessämme on uusi Eestin muotovalio Nascohan valioitui kesäkuussa Eestin juniorimuotovalioksi ja nyt Wunjo osallistui kansalliseen näyttelyyn Eestissä, Väimelassa saaden kolmannen Eestin sertinsä. Wunjo oli ainoa rotunsa edustaja noin viidensadan koiran joukossa. Päivä oli helteinen mutta ajoittainen tuuli toi helpotusta kehään ja kehän laidalle. Meillä oli kehä jo aamusta ja Wunjo esiintyi oikein mukavasti. Matkalla kehään ajattelin ettei tästä tule nyt yhtään mitään kun alkoi jotain jäljestämään mutta sitten lähti sujumaan ja jätkä esiintyi aivan kuin vanha konkari vaikka aika vähän olemmekin näyttelyissä käyneet.

Tuomarina oli Larisa Kizina Venäjältä. Arvostelu on vielä suomennuttamatta. Tuomari kohteli koiraa todella kauniisti ja tutki kyllä tarkkaan. Olimme jo sertimme saaneet ja odottelimme arvostelua niin tuomari koplasi Wunjon vielä uudelleen ja minä pidin sertistä lujaa kiinni *tätä et kyllä vie* Selvisihän se syy sitten illan tullen miksi niin tarkkaan Wunjon koplasi uudelleen, jätkä oli tuomarin mieleen

Ei se ole aina kiitos ja näkemiin

Kimmo halusi että jäädään ryhmäkehään ettemme vaaranne sertiä, suostuin jäämään vaikka edessä oli monen tunnin odottelu. Meillä oli pakettiauto mukavasti parkissa puun alla ja läpivedolla siellä oli viileää nukkua päikkärit. Nukuimme kaikki kolme hyvät unet siinä ryhmien alkua odotellessamme. Iso kehä alkoi pyörimään vähän ennen viittä ja meidän vuoromme koitti kuuden jälkeen.

Esiinnyimme ykkösryhmässä toiseksi viimeisenä. Wunjo esiintyi taas todella kauniisti ja tuntui että sain sen maata voittavan askeleenkin kunnolla näkyviin, Wunjolla on kauniin ilmava askel. Keskityin siinä rivissä kehän ympäri juoksun jälkeen Wunjon seisottamiseen niin en tiennyt että tuomari oli osoittanut meitä kuuluttajalle, silloin Kimmo oli jo tiennyt että nyt tulisi sijoitus.

Olihan se huikea tunne kun kaiuttimista kuului että neljänneksi tuli Schapendoes Swifty’s Bentley, omistajan nimi ja SOOMI!! Ei ollut riemulla rajaa, ei Wunjolla eikä minulla, jätkäpä hyppäsi heti palkintopallilla pussaamaan minua ja minä vilkuilin Kimmoa onnellisena luoden katseita näitkö mitä Wunjo teki??? Ryhmäsijoitus!!! Wunjo oli aikuisiällä (pentukehiä ei lasketa) toista kertaa ROP (Rop-juniorikehääkään en tähän laskenut) ja tällä toisella kerralla vielä tuli tätä harvinaista herkkua!

Ryhmäsijoituksesta Wunjo sai palkinnoksi ruokasäkin jonka on mukavana veljenä jakanut muun lauman kanssa. Ruokasäkin lisäksi tuli diplomi seinälle ja hieno ruusuke. ROP ja VSP saivat vinkulelun. Wunjo sai vinkupossun jonka Iida ja Nasco jo teurastivat heti kun sen kotona saivat leikkeihinsä. Nyt odottelemme Eestistä valioitumisen vahvistusta. Ai niin Väimelassa madotustodistus oli ilmainen!! Tuntuu nuo hintavaihtelut olevan aika suuria…

Viron ympäri koiran kanssa

Meillä heräsi ajatus kesäkuussa Pärnun reissulla että lähdemme elokuussa kiertämään autolla Viroa ja samalla käymme näyttelyssä Wunjon kanssa sen viimeisen Eestin sertin toivossa. Varasimme viisi päivää ennen lähtöä laivamatkat ja majoitukset varasimme aina paikan päällä.

Perjantaina lähdimme aamuyöstä kotoa ajamaan kohti Helsinkiä josta matka jatkui laivalla Tallinnaan ja Tallinasta lähdimme ajamaan kohti Tartoa. Matkalla oli vaihtelevasti katseltavaa, välillä paljon peltomaisemaa ja toisinaan ihania kyliä, huvittavin oli sammakkovaara liikennemerkki josta en valitettavasti saanut valokuvaa kun emme voineet siinä pysähtyä. En ole moista ennen nähnyt

Pysähtelimme koko Viron kiertämisen ajan paljon ja elimme Wunjon ehdoilla, päivät olivat sen verran lämpimiä että pysähdykset olivat todella tarpeen. Tallinnan jälkeen seuraava pysähdyspaikkamme oli ihana tuulimyllyravintola jossa saimme kylmää juotavaa ja Wunjo loikoili ravintolan pihassa. Siitä matka jakui Tartoon jossa teimme kävelylenkin, Wunjo oli tietenkin mukana koko ajan. Ihana kaupunki näin pikasilmäyksellä! Tartosta lähdimme ajamaan Väimelaan. Kävimme katsomassa seuraavan päivän näyttelypaikan jo valmiiksi jonka jälkeen ajoimme noin viiden kilometrin päähän Voruun. Sieltä löysimme ihan keskitasoisen hotellin Tamulajärven rannalta. Hotelli oli todella ihanalla paikalla.

Vorussa teimme huomion että paikalliset väistivät aina koiran nähdessään ja lapset osoittelivat meitä. Paikallisten koirat olivat omakotitalojen pihoilla eikä kukaan kävellyttänyt koiriaan kadulla. Muualla päin Viroa emme törmänneet tähän koiran väistämiseen. Meidän kanssa samassa hotellissa majoittuneet koiralliset matkaajat olivat tehneet saman havainnon.

Lauantaina Vorusta oli lyhyt matka Väimelaan josta matka jatkui illalla Valgan kautta Pärnuun. Vorussa taivuimme sen verran että ostimme kartan (mehän emme ole ulkomaanmatkoillaimme käyttäneet karttaa emmekä navigaattoria aiemmin) koska meillä ei ollut tarkkaa muistikuvaa minkä nimisä paikkoja pitäisi olla matkalla Pärnuun. Nyt os sitten hankittu kartta josta löytyy Viron lisäksi Latvia ja Liettuakin. Pärnussakin saimme oikein kivan huoneen hotellista joka sijaitsi aivan vanhan kaupungin keskustassa. Pärnussa näkyi paljon koiria ja meillä oli taas niin hyvä hotellivalinta, tälläkin kertaa hotellimme oli puiston vieressä, siinä oli hyvä käydä ilta- ja aamulenkillä.

Sunnuntaina ajoimme Haapsaluun, voi miten hurmaava kaupunki! Haapsalu toi mieleeni vanhan Porvoon kapeine katuineen ja vanhoine puutaloineen. Haapsalussa oli todella hiljaista. Kaikkia kiertämiämme paikkoja yhdisti koko Virossa siisteys. Haapsalussa oli erikseen koirankakkaroskiksia ja paikalliset koirat kävivät kävelyllä meren rannassa omistajiensa kanssa aivan kuten mekin.

Teimme illalla mukavan nähtäyyskävelyn. kamera räpsyi, Wunjo kävi meressä uimassa, haki suihkulähdettä leikimään , hurmasi ihmisä iloisella olemuksellaan, istuimme terassilla ja nautimme lomasta Onneksi Wunjo on niin tasapainoinen koira kaikin puolin ja meidän onneksemme ei hauku juuri koskaan. Mainitsen tämän haukkumattomuuden siksi että jos matkassa olisi ollut joku muu vaikkapa Luigi niin olisi kyllä haukkunut…

Tällä kertaa yövyimme hostellissa jonka vieressä oli omakotitalo jossa haukkui koira koko yön ulkona suoraan meidän ikkunamme alla mutta Wunjo ei vastannut sille kertaakaan vaan nukkui, reipas (ja väsynyt) matkalainen Illalla pimeän jo tultua menimme hostellista tien yli puistoon ja Wunjo sai olla vapaana, ketään ei liikkunut missään eikä ollut edes yö vielä.

Maanantaina karavaanimme kulki kohti Tallinnaa ja sieltä lautalla yli Helsinkiin ja kotiin muun lauman luokse ja ihanaan pihasaunaan pesemään matkan pölyt pois.

Viron ympäri autolla koiran kanssa matkamme onnistui todella hyvin. Valokuvia löytyy täältä. Ensi vuoden reissuja maailmalle jo suunnittelemme, näyttelyt menee siinä samalla kun vietämme yhdessä lomaa poissa arjen huiskeesta Alla olevassa kuvassa Wunjo ottaa rennosti hotellihuoneessa

Saikkulainen

Luigi lähti paranemaan hyvin ja vältyimme hännän amputoinnilta. Mutta mutta Luigipa päätti että saikulla on kivaa  ja lussutti hännänpään auki. Uusi antibioottikuuri ja taas haavaa hoidettiin minun toimesta, ei Luigin. Nyt on uusi kuuri jo lopuillaan ja haava kiinni. Toivotaan ettei tule takapakkeja mutta sellainen seurattava asiahan tuo edelleen on.

Luigi on iloinen jätkä ja aivan onnessaan pikku tokoiluista mitä olemme tehneet tässä lemmenkipeiden kaaoksessa. Iida oli viime viikon eristyksissä pojista juoksujensa vuoksi ja voitte arvata millaista laulua melkein viikon saimme kuulla näiltä lemmenkipeiltä. Kyllähän täällä sattui ja tapahtui viikon aikana vaikka mitä

Ajattelin ajaa Luigin kanssa huomenna jäljen pitkästä aikaa tuossa takapellolla. Olemme pitäneet jäljestä saikkua ettei jälkiliina osu häntään ja mene pieleen hyvällä alulla oleva erikoisjäljen treenaminen jos häntä saa osumaa, ollut todella arka hännästään!

Jäljestys

PK-lajien konkarit kävivät viime viikolla treenamassa omilla hoffeillaan peltojälkeä, olipa mukava katsella kahden saman rotuisen mutta niin erilaisen koiran työskentelyä.  Näin hieman vauhdikkaamman menijän ja rauhallisemman työskentelijän. Näin myös miten toimii puolikurrari ja jälkiliina mahan alta hidastavana (itse käytän juuri niin) tekijänä kun taas valjaat eivät jarruta menoa.

Sain myös hyviä vinkkejä ja neuvoja miten moni SM-tasollakkin kisaava treenaa ensin jäljen ja sitten esineet erikseen ja sen jälkeen pikkuhiljaa ne yhdistetään. Muutan meidänkin taktiikkaa varmemmaksi joten jatkamme pelolla jäljestystä ja esineen ilmaisun opettelemme erittäin varmaksi (toivottavasti onnistun tässä) erikseen. Sen jo aloitimmekin Luigin kanssa niin, että esine on edessämme ja pidän pannasta kiinni, näytän edessä olevaa esinettä, päästän esineen luokse ja makupalarasia on vieressä jonka avulla opettaisin ilmaisun mutta sen Luigi jo osaa eli maahanmenollahan Luigi esineen ilmaisee. Nyt vahvistan sitä esineen ilmaisua edelleen makupalarasialla. Laitan jo esinettä kauemmaksi ja päästän Luigin esineelle, menee kääntymättä minuun päin esineelle ja ilmaisee sen ja palkka tulee heti. Tätä esineiden ilmaisua voimme treenata talvellakin sekä sisällä että ulkona ja lisätä niitä esineitä jonoon. Nämä esineethän ovat erikseen, niillä ei leikitä, ne ovat vain treenejä varten eikä Luigi edes yritä koskea niihin vaan ilmaisee ne ja saa palkan muussa muodossa eli herkkuna ei leluna.

Syksyn ja talven aikana treenaamme Luigin kanssa BH-koetta varten, jos jo ensi keväänä uskaltautuisimme sitä kokeilemaan. Se voi olla että Luigi menisi BH-kokeen kenttäosuuden jo nyt läpi mutta minua hirvittää se kaupunkiosuus. Aiemmin olin huolissani paikkamakuusta mutta siinä Luigi pysyy toisen koiran suorituksen ajan hyvin, ei yritä edes ryömiä (sitäkin on joskus tehnyt) minua kohti. Huomaan itsestäni että pitää koko ajan vaan oppia luottamaan enemmän koiraansa. Toivotaan että uskaltaudutaan ensi keväänä BH-koetta edes yrittämään mutta Luigilla on remmirähinää ja se minua juuri siinä kaupunkiouudessa jännittää.

Tokoilua

Sain todella hyvää toko-oppia näiltä samoilta vanhoilta konkareilta jälleen kerran. Wunjon hypyssäkään ei ole muuta vikaa kuin minun epävarmuus. Heti kun saimme oikeanlaista oppia niin johan lähti sujumaan. Minä se vaan hämmästytän itsekin itseni ohjaajana lajissa kuin lajissa, tulee hetkiä kun unohdan ohjata koiraa Nytkin jäin ihastuneena tuijottamaan Wunjon hienoa hyppyä (se oli oikeasti upea suoritus) ja unohdin antaa käskyn ja kehua mutta koira teki sen ilmankin. Tässäpä yksi syy miksi saan koiran, varsinkin ohjaajaherkän Wunjon toisinaan niin hämilleen, käskyt eivät ole selviä ja toisinaan unohtuvat jopa kokonaan, omg!! Älä oleta vaan ohjaa!! Nyt on tilattu oma tokoeste kotiin ja treenit jatkuu.

Wunjolle täydet pisteet siitä että pystyi keskittymään ja treenaamaan pihassamme vaikka Iida oli tärppeineen tarhassa. Oletin ettei hommasta tule mitään mutta Wunjo kumosi olettamukseni Paikkamakuuta otettiin ensin Wunjo yksinään ja sen jälkeen tuohon hallin pihaan teimme rivin jossa oli  reunassa Wunjolle tuttu koira ja toisessa reunassa oli Wunjolle tuntematon koira. Taas mukana oli omaa epävarmuutta kun päässä takoi kohta se nousee, kohta se nousee…nousihan se kerran mutta pois on kaikki vöyhötys ja pääkään ei pyöri juuri yhtään, hyvin vähän. Joskus aiemmin tuntui että Wunjolla menee niskat korkkiruuville paikkamakuussa mutta jätkähän on kehittynyt paljon! Vaikka Wunjon viereltä nousi toinen koira niin ei noussut mukana ja siitä olin tyytyväinen. Hiottavaa riittää mutta liikkeet alkaa olemaan jees. Mä olen tehnyt varmaan vähän virhettä siinä että olen tehnyt jopa liikaakin palkattomuustreeniä, nyt uusilla palkkavinkeillä (jotka otin heti käyttöön) Wunjo aivan kuin syttyi uudella tavalla.

Nasco on todella innokas tokoilija, rauhallinen mutta onnellinen kun saa tehdä kanssani ja tykkää tekemisestä Nascolta puuttuu Wunjon hössötys, niin erilaiset ohjattavat. Luigi taas on tokoilijana kauhean iloinen nykyään mutta hieman sinnepäintyyppi (aivan kuin ohjaajansakin) Nascon kanssa emme ole tokossa hyppyä treenanneetkaan ja sain hyvät opit lankun avulla opettaa sille sitä omaa tokoestettä odotellessa. Hyvin on jätkä hoksannut mitä siltä haen ja onkin ensimmäinen koirista jonka tällä tyylillä opetan. Tuntuu toimivan Nascon kohdalla, ainaskin tähän asti

Uutisia näyttelyrintamalta

Pitkin kesää on poikien sukulaiset pärjänneet hienosti näyttelyrintamalla sekä Suomessa että ulkomailla ja me olemme niin ylpeitä kaikista, onnea vielä kerran kaikille tasapuolisesti! Luigin Roope-isäkin on ollut veteraanikehissä ja näyttänyt miten upea on edelleen.

Itse kävin viime viikonloppuna Kouvolassa ja Heinolassa turistina. Kovin oli schapeja vähän ilmoitettu ja tietenkin harmitti kun virallisissa luokissa ei ollut yhtään urosta! Molemmista näyttelyistä löytyy kuvia täältä. Kouvolan näyttelyssä tapasin ensimmäistä kertaa Luigin siskopuolen (Tessu on molempien äiti) Suffelin joka on todella hurmaava ja reipas tyttönen Mukava uutinen oli että asumme samassa kunnassa, toisn välimatkaa on kun tämä kuntamme on niin hassun mallinen

Tällä viikolla pääsee Wunjokin pitkästä aikaa kehään. Suuntamme uudella mutta ei niin tuoreella autollamme kohti Eestiä, Kimmo, minä ja Wunjo. Wunjo on ainoa ilmoitettu schapendoes Väimelan kansalliseen koiranäyttelyyn. Toivotaan että viimeinen Eestin serti sieltä irtoaisi ja jätkästä tulisi sen myötä Eestin muotovalio Mutta ennen kaikkea lähdemme lomailemaan ja kiertämään Viroa usemman päivän ajan. Muu lauma jää kotiin hyvien hoitajien kanssa On mukava lähteä kun tietää että koirat ovat hyvässä hoidossa, ihanaa kun saimme jälleen kerran hoitajat kotiin, kiitos kuuluu jälleen kerran isälleni ja Saralle!

Tapaturma säikäyttää aina

Elämä on yllätyksellistä sekä koirien että ihmisten kohdalla, tapaturma voi sattua kenelle vaan. Meillä se tapahtui Luigille. Viime keskiviikkona Luigi meni vuotoshokkiin ja elettiin “pelottavia” tunteja miten pienen miehen käy. Usko siihen etten meneteä koiraa oli koko ajan vahva mutta sitä huolen määrää on vaikea edes sanoin kuvata.

Luigi oli satuttanut häntänsä ulkona ja vuotanut ilmeisesti jonkun aikaa. Suonituksen määrä hännässä tuli minulle jonkin asteisena yllätyksenä. Hännän viimeinen nikama oli näkyvissä ja sen ympäriltä puuttui ihoa ja haava oli repaleinen jota ei voinut ommella. Koskaan emme saa tietää mitä kävi mutta paljon olemme spekuloineet asiaa. Voi olla että iso rotta, minkki  tai jokin muu eläin on purrut hännästä. Toisaalta taas ns. villieläin käy yleensä kurkkuun kiinni.

Asumme yli sata vuotta vanhassa talossa jossa on yli hehtaarin piha, plus pellot ja ja ympärillä oleva metsä joten tässä ympäristössä on vaikka mitä”aarteita” yli sadan vuoden ajalta. Pihassamme on vanha aitta jonka alla koirat tykkää olla emmekä me itse sinne mahdu katsomaan mitä kaikkea siellä on. Voi olla että Luigi on jäänyt hännästään kiinni johonkin. Oli syy taparurmalle mikä tahansa on tärkeintä että Luigi toipuu ja on saanut hyvän hoidon. Antibioottikuuri loppui eilen ja nyt seuraamme ettei hännänpää tulehdu. Hyvin paraneminen on käynnissä.

Ne tunnit tapaturmapäivänä jäävät mieleeni loppuelämäni ajaksi. Luigin tyhjä katse, Luigi istumassa sängyn vieressä ja se KOPS-ääni kun Luigin tila romahti ja Luigi tipahti maahan, turvaan hengitystiet, koira ei reagoi. Eihän tuollaisessa tiitiäisessä paljon verta ole, verrattavissa pienen pieneen lapseen, siis sen verimäärään. Myös muiden koirien huoli ja rauhallisuus jää siitä päivästä mieleen, miten jokainen kulki kuin varpaillaan ja pelkäsi pahinta. Kukaan ei uskaltanut hössöttää…

Kiitos kaikille meitä tukeneille ja tsempanneille, arvostan teitä todella!

Kippari-Kalle

Tässä päivänä eräänä veimme Wunjon ja Nascon leikkimään Kipparin kanssa. Kippari kasvaa kovaa tahtia ja on minun silmääni oikein mukavan oloinen beagle (en ole millään tavalla sen rodun asiantuntija). Katsotaan milloin Kippari lähtee pentunäyttelyihin…suunnitelmia kyllä on.

Kippari oli ensin vähän hämmentynyt kahdesta mustasta karvakasasta mutta niin paljon kiinnosti ettei koko iltana pentunen malttanut nukkua vaan seurasi Wunjoa ja Nascoa kaikkialle. Oli se uni sitten maistunut kun lähdimme kotiin ja ruoka myös!  Isot pojat yrittivät opettaa Kipparia uimaan ojissa joita appivanhempieni tontilla menee. Minulla se kamera taas lauloi ja tuli kuvattua sekä koiria että häikäisevän kaunista kukkaloistoa.

Koiraystävämme

Basso ja Gebo olivat heinäkuussa meillä hoidossa lähes viikon verran ja tuohon kuuteen koiraan kyllä tottui:) Menisihän noita ihanuuksia täällä, on lääniä juosta, aika vaan on asia joka tulee miettiä tarkkaan että sitä riittää kaikille. Pojat sopeutuivat maalaiselämään oikein hienosti! Bassosta noi meidän ojat olivat ihania ja missä Kimmo, siellä Basso

Tekee meidän laumalle niin hyvää että meillä käy aina välillä hoitokoiria ja kyläilijöitä ettei vallan tule ajattelutapa että on vain oma lauma. Mukavasti meni hoitoviikko kaikin puolin! Nasco ja Wunjo olivat niin innoissaan Katasta Katan tullessa hakemaan omiaan kotiin että hyppäsivät Katan autoon. Kai ne meinasivat että vaihto, me mennään nyt kaupunkiin…. Basso ja Gebo ovat niin tärkeitä meidän schapepojille ja meille kaikille!

Mätsäri - Nascon ja Kipparin juhlaa

Pitkästä aikaa päätimme käydä mätsärissä muistelmassa miten näyttelyssä käyttäydytään.  Ei olla kesän aikana pahemmin näyttelyissä käyty. Päijät-Hämeen agilityurheilijat järjestivät eilen mätsärin Lahdessa Jokimaalla. Me kaksijalkaiset lähdimme kahden koiran voimalla liikenteeseen, Wunjon ja Nascon. Luigi jäi jatkamaan sairauslomaansa kotiin ja Iida jäi pikku-ukon seuraneidiksi. Appivanhemmat tulivat Kipparin kanssa omalla autolla vaikka täällä samalla paikkakunnalla eletään, paikan päällä nähtiin sitten. Olipas mukava kun saatiin ne innostettua mukaan! Kippari täytti eilen neljä kuukautta ja kävi ensimmäisen kerran kaupungissa, maalaisia kun ollaan…

Koiria olikin kaiken kaikkiaan paikalla lähemmäs pari sataa ja kehiä neljä. Siellä oli pennut 4-9 kk ja pennut 9-15kk sekä pienet koirat, isot koirat, X-rotuiset, veteraanit, juniorhandler, lapsi ja koirakilpailu ja parikilpailu. Schapendoes oli rotuna oikein hienosti edustettuna vaikka taaskin sai tavata ilmoittautuessa miten kyseinen rotu kirjoitetaan. Wunjon ja Nascon lisäksi paikalla olivat poikien Luna-sisko, Lunan lapset Miisu ja Jupe sekä Rita. Olipas pennut kasvaneet sitten viime näkemän. Jupella riittää jalkoja, okein komea nuori miehenalku. Miisun olinkin nähnyt viimeksi muutama päivä aikaisemmin, nätti tyttö. Molemmat kakarat olivat oikein reippaita.

Kippari, Miisu ja Jupe menivät pentujen kehään jonne yritin aina välillä kuikuilla miten niillä menee, onneksi puhelin on keksitty ja sai soiteltua väliaikatietoja Itse jäin isojen koirien kehään Wunjon, Nascon ja Lunan kanssa. Niin ja olihan mulla kehän laidalla KePot Kimmo ja Jari sekä reilun vuoden ikäinen Jolle. Tulihan siinä “cooperi”juostua.

Ensin menin Wunjon kanssa joka esiintyi ihan mukavasti mutta ei niin hyvällä askeleella mihin se pystyy. Seisominen meni upeasti ja ympäristön poissulkuun olin tyytyväinen, Wunjo keskittyi kehässä oloon. Wunjo sai sinisen nauhan ja kiitosta miten hienosti näytti hampaat.

Heti perään oli Nascon vuoro joka esiintyi myös mukavasti. Vähän meinasi ympäristö kiinnostaa mutta oikein mallikas poika muuten. Seisominen oli hienoa ja vain kerran tai pari tarjosi istumista. Tuomari pohti pitkään Nascon ja kilpakumppanimme kultsun välillä. Sanoi että johan heititte pahan, upeita koiria molemmat. Lopulta päätyi antamaan kilpakumppanille punaisen nauhan koska esiintymiskokemusta oli enemmän. Nasco sai siis sinisen nauhan ja paljon kehuja.

Ja taas koiran vaihto ja Luna vuoroon. Luna sai punaisen nauhan perustelulla että esiintyi rauhallisemmin kuin kilpakumppaninsa. Muutama koira oli välissä kunnes oli Riinan ja Ritan vuoro, sininen nauha sieltä irtosi tällekkin koirakolle.

Samaan aikaan pentukehässä olivat saaneet sekä Kippari, Miisu että Jupe siniset nauhat ja kaikki olivat suorittaneet ensiesiintymisensä. Ilta oli pitkä kun koiria oli paljon. Sinisten kehässä isojen puolella Kimmo esitti Wunjon ja minä Nascon. Wunjo sai kiitokset mutta me jatkoimme Nascon kanssa aina sinisten ykköspallille asti! Tuomari sanoi minulle että ihastui Nascoon jo ensimmäisellä kierroksella Mieletöntä, meidän Nassi tuli niin monen koiran joukossa ykköseksi. Kyllä se vaan tuntui hyvältä vaikka kyseessä ei ollutkaan virallinen näyttely, harjoittelemaanhan me mentiin Pentujen sinisten kehässä Kippari kiipesi kolmannelle pallille ja eipä ollut riemulla rajaa!

BIS-kehässä Nasco seisoi todella upeasti mutta tuomareiden edessä edestakaisin juoksu meni vähän kuin penkin alle. Kehässä oli hajuja jotka veivät nenän maahan ja se aiemmin illalla nähty ylväs esiintyminen oli poissa Tulipas kokemusta taas kerrakseen ja meillä oli oikein mukava ilta isolla porukalla ja ilmakin oli meille suotuisa.

Nasco sai palkinnoksi pokaalin johon oli laitettu oikein aika ja paikka (tosi kiva) ja ruusukkeen johon oli painettu Päijät-Hämeen agilityurheilijat sekä luun, narulelun, ruokasäkin ja etukupongin erääseen eläinkauppaan. Niin ja olihan siellä pari lakuakin jotka tarjosin Leenan pojille.

Kippari sai palkinnoksi kolmannesta sijasta pokaalin, ruusukkeen, herkkuja, pari luuta ja narulelun ja namitaskun. Kipparin palkinnoissakin oli muutama laku jotka appiukkoni Heikki pääsi herkuttelemaan elämänsä ensimmäisen mätsärin jälkeen. Kippari sai ihmisiltä paljon kehuja ja taisi olla mätsärin ainoa ajavakoira, ei me ainaskaan muita nähty. Kipparihan on EJ-rekisterissä sen vuoksi että syntyi pienikokoisena, mitään muuta syytä EJ-rekisterille ei ole. Sehän on myöhemmin muutettavissa jos siltä näyttää sitten kun Kippari on aikuinen.

Treeni-into, tulethan…

Tyytyväisinä ajelimme kotiin saunomaan ja nukkumaan. Tänään pidetään pienet treenit pihallamme ettei opitut asiat vallan pääse unohtumaan, olemme meinaan laiskotelleet hieman tuolla harrastusrintaman puolella. Koirat ovat jo hieman vihjailleet että alahan mamma treenaamaan taas meidän kanssa

Kesän viimeinen paimenleiri

Viime maanantaina huristelimme Marin ja koirien kanssa Vehmrsalmelle jo tutuksi tulleeseen paikkaan, Kuttukuuhun. Edessä oli tämän kesän viimeinen paimennusleiri. Schapejen lisäksi leirillä oli mukana briardi ja collie.

Ensimmäisenä iltana taas majoituttiin. Ilma oli kuuma ja hikinen. Miten musta tuntuu mitä enemmän mä luen paimentamisesta ja käyn paimennusleireillä, muutun tyhmemmäksi. Tietenkin herää ajatuksia ja kysymyksiä ja kaikkea ei aina sisäistä heti kun uutta asiaa tulee paljon. On meillä tapahtunut kehittymistä, etenkin minun ja Luigin yhteistyössä.

Luigi paimennusleirillä

Luigi oli taas tempperamenttisen terhakas niin kuin pieni mieheni aina on. Paimennus sujui hyvin, ensin pyöröaitauksessa pienen alkuhaparoinnin jälkeen lähti sujumaan nätisti ja minäkin rentouduin ja kävelin jopa takaperin ja hupsista vaan!!! Lensin persiilleeni (häntäluu on hellänänä vieläkin maakosketuksesta), liukastuin joko märkään nurmikkoon tai lampaiden jätöksiin. Parasta koko episodissa oli Luigin ilme Mitä sä mamma siellä räpiköit kuin koppakuoriainen selällään

Leirin aikana oli monta hetkeä missä todella tunsin Luigin kanssa onnistuvani. Parasta on ehkä se että Luigi on muuttunut iloiseksi ja ensimmäistä kertaa tuli aitaukseen innoissaan (aiemmin olen vetänyt koiraa perässäni) ja tulee itse kiitettäväksi. Luigista näkee että tykkää tehdä töitä mulle ja nauttii tekemästään työstä.  Koko ajan Luigi on tykännyt paimmennuksesta mutta kaikki uhma on poissa! Ensimmäisen päivän pyöröaitausharjoituksen jälkeen Luigi tuli kiitettäväkseni ja hyppäsi olkapäälleni istumaan kuin papukaija ja niin me tultiin ulos aitauksesta, Luigi olkapäälläni.

Luigin kanssa minulla oli helppoa avolaitumella (enimmäkseen), onnistuneita kuljetuksia ja koira kuulolla todella kivasti. Luigi on koiristani se joka antaa helpoiten anteeksi ohjausvirheeni. Minulle se takaperin kävely on niin pirun hankalaa ja Luigin kanssa meillä sujuu vaikka kuljenkin etuperin mutta valppaana on oltava. Etuperin kävely horjuttaa usein koiran tasapainoa lauman kanssa. Niin ja yksi mainitsemisen arvoinen asia on Luigin omatoiminen maahanmeno, pyytämättä! Olen niin ylpeä Luigista. Luigi on ollut koko kesän todella iloinen ja halukas tekemään vähän kaikkea

Valokuvia minulla ei ole Luigin paimennuksesta mutta paikkamakuusta on kun jätin sen maahan Sinikan viereen mennessäni itse valokuvaamaan. Siinähän se jätkä pysyi, niin monenlaista edistymistä havaittavissa Luigi on niin suuri sydäminen koira etten pysty sanoin kuvaamaan minkä ilon tämä jästipää on elämäämme tuonut!

Wunjo paimennusleirillä

Wunjolta en tällä leirillä odottanut niin paljon kuin Luigilta, sen kanssa on niin erilaista kuin Luigin kanssa paimentaminen. Wunjon ohjausherkkyys näkyy tässäkin lajissa ja jätkä ei ole niin anteeksiantavainen ohjausvirheilleni. Koira toimisi varmasti paremmin jos minä antaisin selkeämmät ohjeet. Wunjo on rauhallinen ja vahva työskentelijä, antoi jopa laiskankin vaikutelman. Harmittaa omat ohajusvirheet koska saan Wunjo-paran ihan hämilleen. Kuumuus on aina ollut Wunjolle liikaa ja päivät olivat todellakin pistävän kuumia.

Tunsin Wunjon kanssa turhautumista ja onnistumisen iloa vuorotellen. Tuntui että tunteet menivät ihan vuoristorataa ja osa oli vitsailuakin, pakko osata itsekkin meille nauraa, ollaan vähän hassu pari yhdessä Molemmissa meissä on hössöpuoli ja rauhallinen puoli. Jos minä hössään niin Wunjokin hössää, jos minä olen rauhallinen niin Wunjokin on rauhallinen, on kuin peliin katsoisi…tukkamalli vaan on erilainen

Kokonaisuudessa olen tyytyväinen Wunjoon kun vertaan viime syksyyn mistä aloitettiin. Wunjon kanssa niin kuin muidenkin poikien kanssa jatkamme taas ensi kesän leireillä paimennusta. Jo tänä syksynä käymme kotinurkilla paimentamassa jos vaan sopiva paikka löytyy ja meidät huolitaan. En voi Wunjolta odottaa enempää ennen kuin itse opin ohjaamaan paremmin! Jokaisella koiralla on omat vahvat puolensa ja heikot puolensa ja paimenessa ne näkyy.

Nasco paimennusleirillä

Nasco on rauhallinen ja voimakas koira josta tulee vielä hyvä paimen ja rehti työmies. Nascon pakoetäisyys on paljon enemmän kuin Luigilla ja Wunjolla ja alkuun itse siitä hämäännyinkin että mitä se noin kaukana tulee. Koko ajan opitaan lisää…Pyöröaitauksessa Nasco näytti voittajaluokan seuraamiset ja maahanmenot, vihjasikohan se mulle että millonkas tokoillaan taas?

Valokuvissa näkyy kun Nasco hakee minusta välillä apua ja tukea mutta kyllä se syttyminen on hienosti käynnissä. Nasco tietää mitä kuuluu tehdä mutta Nascon kohdalla on sama kuin Wunjonkin, ei siedä ohjausvirheitä niin paljon kuin Luigi. Nasconkin kanssa oli onnistuneita kuljetuspätkiä. Ajoittain näkyi omakin väsymys koirien suorituksissa, pistävässä helteessä kolmen koiran kanssa rapakuntoisena on aika paljon!

Nasco on aina yhtä onnellinen ja hellyyden kipeä poikanen kun sitä kehutaan. Ihana junnumme Nascossa näkyy sellainen viisaus mikä ei vielä näy niin selvästi ulospäin mutta minä näen sen ihan arjessakin.

Koiraa osaa mutta minä en! Niinhän se yleensä menee. Tässä on taas talvi aikaa sulatella ja lukea Sinikan Paimeneen kirjaa ties kuinka monetta kertaa. Ajattelin aloittaa mielikuvaharjoitukset takaperin kävellen paimensauva kädessä. Olen ajatellut aiemminkin niin mutta nyt oikeasti aloitan koska haluan olla parempi ohjaaja.

Kolmen kopla

Luigi, Wunjo ja Nasco ovat hyvin vahva kolmen kopla ja heidän vahva johtajansa Luigi ei enää seuraavilla leireillä ole lähellä kun Wunjo ja Nasco ovat paimenessa. Luigi haukkuu ja melskaa kun muut pääsevät töihin. Jätkä kai meinaa paimentamisen omaksi lajikseen eikä se kuulu muille. Kyllä se kuuluu ja se tehdään entistä selvemmäksi jatkossa. Luigi olisi koko ajan menossa töihin ja oli koko leirin niin intopiukeena. Kolmen kopla joka tuntee myös nimen prostatapartio ja eipä siitä sen enempää on mainiot paimenpojat, jokainen omalla tavallaan.

Mukava porukka

Leiriporukka oli taas mitä mahtavin ja Sinikan sekä Anniinan opit todella hyviä ja tärkeitä! Kiitos kaikille tästäkin leiristä! Leena taikoi taas mehevät ruuat ja ilmat olivat turhankin kuumat. Yhtenä yönä satoi vettä, samana yönä kun Nasco teki minulle kepposen Tekihän prostatapartio keskenäänkin eräänä iltana kepposen, suorastaan källin huoneessamme

Osa leireillä olleista menee jo elokuun kisoihin ja näiden koirakoiden paiemennus on todella upean näköistä. Tsemppiä teille! Luigin kanssa olisi tehnyt mieli taipumuskokeeseen mutta olemme juuri silloin lomailemassa. Suurin osa kansasta on jo kesälomansa pitänyt mutta meillä loma alkaa vasta viikon päästä. Paljon on kaikkea kivaa suunnitteilla ja mahtuupa suunnitelmiin yksi näyttelykin. Kuvia leiristä löytyy täältä.

Paimentolaiset

Kävin meidän perheen schpaendoestrion kanssa Vehmersalmella juhannuksen jälkeen tämän kesän toisella paimennusleirillä matkaseuranamme Lea ja Niilo. Lähdimme ajoissa liikenteeseen mutta renkaan puhkeaminen viivästytti määränpäässä oloa. Perille päästiin ja siellä odotti taas Kuttukuun lämmin tunnelma (ilmakin oli kovin kovin lämmin).

Ensimmäisenä iltana oli taas ohjelmassa majoittuminen, minäkin majoituin ensimmäisen kerran siellä missä valtaosa muistakin paimentolaisista. Meillä oli huonekavereina Päivi ja schapeneidot Lady sekä Lumo, kiitos mukavasta seurasta! Illalla Sinikka istui kanssamme tuvassa ja kertoi alustavasti seuraavan päivän suunnitelmasta. Minä sain ohjeet mennä metsään ja pysyä siellä

Olin varmaan sen verran väsynyt etten ragoinut mitenkän siihen että Sinikka kertoi minun lähtevän talon apukoiran ja omien koirieni kanssa (koira kerrallaan) metsään ilmaan ihmisseuraa kuljettamaan lampaita metsätielle.  No mua ei kyllä jännittänyt yhtään joten levollisena  menin nukkumaan. Kiva oli majoittua siellä missä valtaosa paimentolaisista ja toivottavasti saamme majoittua siellä heinäkuun leirilläkin Eihän Luigi sanonut ääniin mitään joten voidaan me olla muiden kanssa samassa. Ääniherkkä koirani oli mykkä

Wunjon ensimmäinen leiripäivä

Iloisin mielin heräsimme seuraavaan päivään ja tuhdin aamiaisen jälkeen ensikertalaiset lähtivät pyöröaitaukseen ja jo paimenessa käyneet isompaan aitaukseen, jolla on nykyään lisänimi ADHD-aitaus ja minä metsään. Anniina toi minulle lauman ja talon oman koiran Vidin apukoiraksemme. Eihän me oltaisi Wunjon kanssa selvitty ilman Vidiä, yhdeksänvuotias neito on niin virkeä ja reipas työläinen. Ihastuin Vidiin ja sen välillä kovinkin laajoihin hakukaariin Ei ne nyt ihan navetalle asti olleet niin kuin Sinikka sanoi

Wunjo lähti siitä jolkottamaan edellämme mutta kuunteli kun huusin sen takaisin lauman luokse, siinä se jätkä sitten jolkotteli lauman vierellä ja seassa, luuli kai olevansa lampaiden kanssa aamulenkillä, lieneekö luullut itseään jopa lampaaksi  Muistin että Sinikka sanoi aiemmalla leirillä että on hyvä merkki kun koira kulkee lauman joukossa ja lauma kokee koiran niille ystävälliseksi. Ystävällinenhän Wunjo on

Wunjohan oli nyt kolmatta kertaa leirillä ja syttyminen tapahtuu hitaasti mutta halu jatkaa sen kanssa on kova. Kuljetimme laumaa metsätietä pitkin syömään. Hieman ennen syöntitaukoa Wunjo alkoi ottamaan Vidistä mallia ja kulki Vidin perässä ja vierellä. Wunjolla alkoi homma sujua ja olin pakahtua onnesta mutta taas kerran unohdin että Wunjoa ei kannata kehua kesken suorituksen, kun Wunjoa kehuu niin se tulee luokse ja hommat unohtuu joten suu kiinni Kati!

Syömätauolla Wunjo otti Vidistä mallia että tauon aikana levätään eikä lampaita paimenneta silloin. Alku menikin hienosti mutta sitten tunsin hetken epävarmuutta siellä metsässä kun Wunjo nosti persuksen pystyyn ja luulin sen hakevan lammasta leikkiin. Sen jälkeen alkoi tuijotuskisa lampaan kanssa, lammasta selvästi häiritsi ettei nähnyt Wunjon silmiä.  Hitsi vieköön taitaa tulla pompulointi eteen tästä lähtien…

Wunjolla oli tosi hyviä yrityksiä pysyä lauman takana kun minä kuljin edellä mutta tosiaan en voi kehua sitä kun tulee heti luokseni. Takajälkeä Wunjo käyttää edelleen paljon ja nousee kivelle/kannolle/korkeammalle paikalle katsomaan että lauma on koossa. Kyllä se syttyy tuo meidän Koikkaloikka koko ajan lisää ja koin onnistumisen tunteita ja olisi tehnyt mieli tanssia aina kun Wunjo muisti että on töissä. Työmoraali Wunjolla ei mun mielestä ole vielä yhtä hyvä kuin Nascolla ja Luigilla mutta jotenkin se on vaan kuitenkin niin rehellinen.  Mukavampaa on jolkotella lauman mukana jos asiaa Wunjolta kysytään Mutta katsokaas alla olevaa kuvaa, Wunjo tekee töitä

Illalla Sinikalle kerroin tästä leikkiin hakemisesta ja tuijotuskisasta. Persuksen pystyyn nosto on eräänlaista ystävällistä voiman käyttöä niin kuin silmäkisakin. Paimennettavan eläimen pitää nähdä sitä paimentavan eläimen silmät ja huomasin lampaan olemuksesta että etutukka silmillä on huono asia. Kerran kopautin paimensauvalla maahan siinä tuijottelun aikana kun lammaskin polki maata. Tämä on hyvää oppimista sekä minulle että Wunjolle, käytäntö opettaa Alla kuva taukopaikalta, koira huilii (siis katselee mammaa ja kameraa) kun lampaatkin huilivat.

Kun tulimme metsästä piha-alueelle herpaantui Wunjolla ote ja juoksi uimaan sekä autolle jossa Luigi ja Nasco odottivat vuoroaan. Se on ihan luonnollista että ote herpaantuu, kovan työn Wunjo tekikin alku jolkottelujen jälkeen. Vaihdoin koiraa siinä pihassa, Nascon vuoro koitti ja Wunjo pääsi uinnin jälkeen huilimaan.

Nascon ensimmäinen leiripäivä

Nasco ei meinannut tulla autosta ulos kun menin paimensauva kädessä hakemaan jätkää töihin No kun alkuun päästiin niin Nasco jäi Vidin kanssa lauman taakse ja minä kuljin edellä. Hienosti lähti heti tekemään töitä ja selvästi muisti mitä viime leirillä oltiin tehty. Nascohan aloitti toukokuussa paimentamisen ja on ollut pelkästään metsässä syttymässä. Pyöröaitausharjoitukset ovat vielä edessäpäin…

Nasco oli aivan loistava ja haki kyllä kiitoksen tehdystä työstä ja ottaa niin upeasti kiitoksen vastaan ja jatkaa töitä. Nascon kanssa oli niin erilaista kulkea siellä metsässä kuin Wunjon kanssa. Nasco oli niin kiinnostunut ja tosi terhakkaana otti mallia Vidistä. Taukoa pitäessämme soitin kotiinkin ja kerroin että Nasco on perheemme nouseva tähti ja Wunjo samaistuu lampaisiin Vähän vihjailtiin kotiin että millonkas niitä lampaita meille tulee…

Nascolla on välillä aika kova vauhti ja antaa painetta laumalle mutta kuuntelee ohjeitani ja mallioppiminen toiselta koiralta toimii Nascolla todella hyvin! Nasco pystyy irrottautumaan lammaslauman luona paljon paremmin minusta kuin Wunjo. Nasco on itsenäinen työskentelijä ja nöyrä vaikka kyllä sitä tempperamenttia löytyy Nascostakin. Nasco on työssään rauhallinen vaikka antaakin sitä painetta, lauma sieti sen hyvin ja minäkin pysyin menossa mukana vaikka välillä juostiin ja meinasin jäädä alle:-) Nasco ei ollut edes niin tarkka minun sijainnistani vaan hoiti Vidin kanssa hommansa. Alla olevassa kuvassa näkyy Nascon vauhti…

Olen niin tyytyväinen että otin tänä vuonna Nasconkin mukaan paimentamaan (tämä oli Nascon toinen paimenleiri) ja varmasti jatketaan! Nascollakin ote herpaantui kun piha-alue alkoi näkymään ja kerkesi käymään auton luona moikkaamassa Luigia ja Wunjoa mutta tuli vielä hetkeksi jatkamaan kun huutelin hommiin takaisin. Veimme Vidin ja Nascon kanssa lampaat navetan viileyteen ja hienosti Nasco otti mallia jälleen kerran ja saimme lampaat navettaan paskakasan kautta, mentiin väärästä ovesta Siistimpikin reitti olisi ollut

Luigin ensimmäinen leiripäivä

Luigin vuoro koitti iltapäivällä ruuan jälkeen. Sinikka oli suunnitellut itsepäisen Luigin pyöröaitaukseen/ADHD-aitaukseen mutta minä pyysin saadanko mennä metsään? Ja sain luvan vaikka mielessä kävikin mitenköhän Luigin kanssa menee niinkin vapaassa tilassa kuin metsä. Ajattelin kyllä että hyvin se menee mutta mielessä kävi myös että kadotamme lampaat kunnes muistin että tuohan Vidi omansa kotiin

Luigin kanssa menimme hakemaan Anniina apuna lampaita navetasta ja kun lopulta lampaat olivat ulkona niin Luigi otti ritolat Minä lähdin Vidin kanssa hiljalleen viemään laumaa metsää kohti ja Anniina lähti hakemaan Luigia, Luigi-perskeles! Jätkä luikki pitkin pihoja ja meni puun taakse piiloonkin Kantamallahan herra saapui töihin Katsoin kun Anniina kantoi Luigia ja ajattelin  että tämä on niin meidän Lutvia niin Lutvia, aina pitää kaikkea vastustaa, sitäkin mistä tykkää Ihanan omituinen persoona!

Luigi aloitti työt reippaasti (kun ensin oli kannettu paikalle) ja otti heti Vidistä mallia ja musta tuntui että tämähän sujuu kuin tanssi. Paimennushan on parhaillaan kuin kaunista tanssia ja siltä se näytti hetkittäin jo Luigillakin, hienoa mallioppimista! Oli ilo kuljettaa Luigin kanssa laumaa. Työskentelyssä näkyi taas hyvin hyvä työmoraali. Luigi ja Vidi kävivät välillä uimassa yhdessä kun oli niin pirsketin kuuma. Luigin tempperametti näkyi metsässä paljon vähemmän kuin aiemmilla leireillä aitausharjoituksissa.

Taukopaikalla lampaat söivät ja multa pääsi melkein itku (ei sen takia että lampaat söivät). Luigi kiipesi syliini kun istahdin maahan ja nuoli kasvojani iloisena ja läpsi tassulla, jätkä tuli ensimmäisen kerran vapaaehtoisesti paimenessa kiitokselle. Aivan huikean hieno hetki siellä metsän keskellä, hetki joka jää sieluuni rakkaana ja tärkeänä muistona, tunnelma oli aivan loistava. Jukuri-luupää oli ylpeä itsestään ja otti kiitoksen vastaan! Mieletön edistysaskel!!! Ja taas oli pakko soittaa heti kotiin

Alla kuva Luigista töissä. Luigi on vahva koira ja hyväpäinen niin kuin olen saanut sen jo monella paimenleirillä kuulla, kaikki kolme poikaamme omaavat hyvät työpäät. Luigi on meidän kolmikosta se joka kestää ja jaksaa eniten, paineensietokyky on hyvä.

Tauon jälkeenkin Luigi jatkoi hienosti töitä Vidi parinaan. Oli hienon näköistä kun Luigilla ja Vidillä meni tassut samaan tahtiin Paluumatkalla Luigi meni uimaan ojaan, viilentymään ja liukastui ojan reunalla ja se perhanan selkä alkoi taas oireilemaan. Itkuhan siinä taas kuristi kurkkua. Luigi jatkoi työt loppuun asti ja kuljetti Vidin kanssa lampaat aitaukseen. Olin todella ylpeä miten Luigi tarkisti että onhan koko lauma aitauksessa. Siinä se vastuu ja halukkuus tehdä töitä taas nähtiin!

Kolmikon toinen leiripäivä

Aamu alkoi taas tukevasti syöden ja minulla oli jälleen ohjelmassa mennä koira kerrallaan metsään apunamme talon omat koirat Vidi ja Mafi. Kaikissa koirissani näkyi väsymys. Toinen päivä meni jokaisella aika samalla tavalla kuin edellinenkin päivä. Teimme lyhyemmän lenkin jokaisen kanssa kun oli jo ihan mahdottoman kuuma aamusta asti.

Metsäilyn jälkeen päästin kolmikon uimaan ja vapaasti juoksemaan jonka jälkeen lähdin katsomaan muiden leiriläisten paimennusharjoituksia ja samalla pääsin valokuvaamaankin. Kaikista ei valitettavasti ole kuvia kun vietin leirini metsässä ja nautin siitä todella paljon!! Kuvia löytyy täältä. Alla kuva apukoirastamme Vidistä, kiitos Vidi avusta, olit aivan mahtava!

Ihana oli seurata muitakin koirakoita. Aivan huippuleiri jälleen kerran, kiitos kaikille! Metsässä oli ihanaa, seura leirillä oli superhyvää ja se ruoka, ah aina niin hyvää!

Naurua piisasi kun Päivi jäi jumiin huoneeseemme (olin vahingossa saanut oven jollain konstilla lukkoon), Päivi joutui ulkoistamaan itsensä ikkunan ja nokkospuskien kautta ulos Paljon hauskoja tapahtumia  ja kommelluksia mahtui tällekkin leirille Heinäkuussa taas jatketaan Alla taukoilevat lampaat.

Viimeisessä kuvassa Luigi lampailla. Hei Kuttukuun väki me tulemme taas!

Kolmea kokoa

Ai niin olihan siellä yhdellä leiriläisellä mittatikku mukana ja Wunjo mitattiin “yleisön” pyynnöstä kun minua ei uskottu että jätkä on mitattu jo aimmin virallisesti kolme kertaa tuloksella 50 cm korkeutta. Sama tuloshan sieltä taas tuli, tietenkin Nascolla on tämän mittauksen mukaan korkeutta 44.5 cm ja Luigilla 42 cm mutta Luigi laski lapojaan alas ja köyristi selkäänsä, kipeähän pikkuinen oli niin ei vaivattu Luigia mittaamisella sen enempää. Kävipä pojat puntarillakin tässä taannoin, Luigi 12.3kg, Nasco 15,2 kg ja Wunjo 19.6 kg. Iidaa ei viety edes puntarille ettei puntari hajoa Iida on kyllä hoikistunut paljon ja jaksaa jo paremmin jätkäremmin tahdissa

Maalaiset

Laumamme on muuttanut lopullisesti maalle tämän kuun alussa ja kaupungin pölyt on poissa Koirat juoksevat vapaana pihalla ja pelloilla eikä ole naapureita. Pihamme ja peltojen välissä kulkee lähdepohjaisia ojia joissa koirat uivat ahkeraan ja juovat raikasta vettä, niin saa sitä meillä edelleen kupistakin

Wunjo sukeltelee entiseen malliin ja puhaltelee kuplia, hauska jätkä Luigi tykkää maata ojassa pitkiäkin aikoja samassa kohtaa ja viilentää itsensä kunnolla. Nasco lotraa vedessä kuin pienet lapset. Iida on innostunut vedestä enemmän kuin ennen. Vesi on tärkeä elementti koko meidän poppoolle. Eikä tästä ole pitkä matka Kymijärvelle, vettä riittää ympärillä ja puhdasta luontoa, naavaa näkyvissä ja paljon, eikös se kerro että luonto on vielä aika puhdasta?

Elämä on niin erilaista kuin kaupungissa. Kliseisesti sanoen, kyllä maalla on mukavaa! Uusi kotimme on ihana (punainen vanha hirsitalo) ja aivan upeaa että vihdoin koko perhe asuu saman katon alla Uusi koti on tuntunut heti kodilta! Aamuisin töiden jälkeen istun talon rappusilla, juon aamukahvit, kuuntelen lintujen laulua ja tuulen huminaa ja katselen miten koirat nauttivat olostaan. Sellainen ralli päällä aina, karvat vaan pöllyävät kun meillä mennään tanner tömisten

Peltojälkeä

Kaiken muuttohässäkän, työnteon ja pienen lomamatkan sekä muun seassa olemme kerenneet treenaamaankin. Luigin kanssa olimme kesäkuun alkupäivinä erittäin hyvässä jälkiopissa. Noita koulutussuuntauksia ja kouluttajia on niin monenlaisia. Kaikkea ei pidä ostaa mitä myydään. Toivottavasti kaikki tärkeä jäi päähäni

Kesäkuun alussa kerkesimme vielä peltojäljelle (haaveet edelleen erikoisjäljellä mutta se BH ei tule menemeään tänä vuonna läpi ja eihän se läpi voi mennä jos ei edes lähde yrittämään). Nyt heinä on niin pitkää että odottelemme kun se joku nätti päivä päästään juhannuksen jälkeen niittämään niin taas mennään pellolle. Nyt ollaan otettu tarkkuusetsintää, metsässä sekä tuossa aitan takana otettu jälkitreeniä. Häiriötä pidetään mukana eri muodoissa aina mahdollisuuksien mukaan. Paras maltti tulee kyllä kun jälkiliina menee koiran mahan alta (alkuun meillä ei näin ollut) ja mahdollisimman pehmeää syötävää koska kovempaa meidän rouskuttaja Luigi jää syömään ja siinä kuluu aikaa.

Mehevät oli naurut kun kesäkuun alussa oli mietinnässä Luigin ilmaisutapa esineellä erikoisjäljellä, maahanmenonhan se tarjosi automaattisesti ja sillä mennään Eihän siinä mitään nauramista muuten olisi mutta jokainen paimentolainen (meidän kanssa leireillyt) tietää mikä siinä niin naurattaa. Luigi kieltäytyy maahanmenosta paimensauvan paineen alla mutta jäljellä tarjoaa itse maahanmenon Eipä tarvinnut minunkaan pähkäillä enempää sitä esineen ilmaisua kun Luigi ratkaisi asian itse ja hyvin luonnollisesti Näkisittepä miten luontevasti jätkä sen tekee!

Tokoiltu ollaan ja keppejä pujoteltu koko sakin kanssa, jokainen vuorollaan. Kylille on tulossa treenikenttä ja talkoot tiedossa, siellä voi aksata ja tokoilla. Agilitykentälle on vähän ikävä mutta mulla on edelleen huono kunto Tarttis tehdä jotain

Terveisiä Eestistä!

Kävimme Kimmon, Wunjon ja Nascon kanssa lomamatkalla Eestissä, Pärnussa oli kolmepäiväiset näyttelyt. Menimme laivalla kaksi tuntia yli, koirat olivat ruumassa. Kyltti PET ON BOARD (petoja laivassa niin kuin Kimmo sen ilmaisi) ikkunalla ajoimme laivaan ja meille sanottiin että henkilökunta valitsee autolle paikan jossa on mahdollissimman vähän melua koirille. No arvatkaa paljon siihen laivaan tuli samanalaisella kyltillä autoja? Meillä oli kyllä auto ja koirat mukavasti mennentullen.

Ensimmäisenä päivänä oli iltakehä Pärnussa, ryhmänäyttely. Vettä satoi niin paljon että voisi sanoa Esterillä olleen hanat kaakossa Venäläinen tuomari kohteli koiria kauniisti. Iltakehän huonot puolet ovat siinä että kehähän oli täynnä hajuja ja makupaloja, nenä maassa kulkivat molemmat pojat kuin imurit. Nasco luokkansa ykkönen ja erinomainen, ROP-jun, JUN-SERT ja parasuros 2. Wunjo oli erinomainen, luokkansa ykkönen, sai elämänsä ensimmäisen SERTin ja oli parasuros 1 ja ROP! Kimmo esitti Wunjon parasuroskehässä ja BIS-kehässä. Minä esitin molemmat pojat luokissaan ja Nascon kokonaisuudessaan. Kimmo vei koiran kehään elämänsä ensimmäistä kertaa ja hienosti meni! Käyttivät Wunjon kanssa minua ja Nascoa vetureina

Toisena näyttelypäivänä oli vuorossa KV-näyttely Pärnussa. Nyt oli meidän poikien lisäksi kehässä myös kolmas uros Nemo (Beau Meike V.H Molengat) joka oli jo valioluokasa. Ilma oli ihana, aurinko paistoi ja oli oikein mukavaa viettää päivä Anjan  ja Nemon seurassa. Taas mentiin nenä maassa, kaikki kolme schapepoikaa mutta tuomari niin kuin koiratkin olivat ihania. Tuomari puhui koko ajan venäjää ja jutteli koiralle, minähän en ymmärtänyt mitä hän puhui mutta puhe oli ystävällisen soljuvaa ja käsitteli koiria todella kauniisti.

Nasco oli jälleen erinomainen ja sain JUN-SERTin ja meidän pikkumiehestä tuli Eesin juniorimuotovalio. Niin ROP-juniorihana Naco oli jälleen ja parasuros 3. Seuraavan kerran Nasco kannattaa viedä korkeintaan Eestiin yhden vuoden ja yhden päivän kuluttua ja lähteä yrittämään SERTiä. Nascolla on mahdollisuus valioitua Eestissä yhdellä SERTillä olematta Suomen muotovalio.

Wunjo esiintyi ajoittain hyvin (molemmat pojat seisoivat upeasti) siis silloin kun ei tarvinnut syödä jonkun kylvämiä makkaroita kehässä. Wunjo oli erinomainen ja sai vara-CACIBin, ollen luokkansa ykkönen ja parasuros 2. Eli toinenkin näyttelypäivä oli erittäin hieno, jopa sen sään puolesta! Nemo oli ROP ja valioitui sekä Anja sanoi että Nemosta tuli C.IB. Onnea vielä Anja ja Nemo!

Kolmantena näyttelypäivänä kastuttiin kunnolla ja esiinnyttiin liukkaalla nurmikolla. Ihana ystävällinen tuomari jälleen, joka oikein kysyi saako koiraan koskea ja katsoa hampaat vai halauanko näyttää itse. No noiden suuta saa kaivaa kuka vaan. Molemmat pojat esiintyivät luokissaan hienosti ja Nascokin näytti että osaa esiintyä. Molemmat jälleen erimomaisia ja olivat luokkansa ykkösiä. Nascolle jälleen JUN-SERT ja sijoituksena parasuros 3. Wunjo parasuros 2 ja sai SERTin, jee! Yhtä SERTiä vaille Eestin valio joten seuraavaa matkaa suunnitellaan. Nemo jälleen ROP ja sai CACIBin. Siis hienosti meni koko kolmikolla!

Tuomari sanoi että tykkäsi todella paljon juniorista ja oli laittamassa/harkitsi ROPiksi mutta Nascopa ajatteli että ihmisten pitää saada nauraa kun sataakin niin paljon. Me ei keretty Kimmon kanssa vaihtaa koiria joten Kimmo esitti Nascon joka pisti koko parasuroskehän pyöriväksi sirkukseksi Kulki takaperin ja teki voltteja jne. Jokainen joka omistaa eläväisen schapen ja tietää miltä tuntuu esittää saman perheen koirat peräkkäin samassa kehässä voi kuvitella sen sirkuksen mitä aina niin eloisa schape voikaan saada aikaan, sirkushuvia kansalle Tuomari sanoi että Nasco kolmoseksi parasuroskehässä sirkustemppujen vuoksi

Reissu oli hieno, Pärnu on kiva kaupunki ja koirat  meillä rentoutuivat juoksemalla vapaana merenuomassa, rannalla ja nauttivat ihanasta hostelli Elupuusta jossa meidän koirat kulkivat vapaana sisäpihalla. Majoitus varattiin vasta paikanpäällä, sopii meidän tyyliin ja laivamatkat vuorokautta ennen. Toiset suunnittelee harkiten ja toiset tykkää seikkailla Meillä oli kolmen huoneen huoneisto käytössä ja aivan ihana kohtelu. Suosittelen! Ja se sisäpiha oli kuin satujen puutarha ja siellä meidän koirat saivat kulkea vapaina. Vieressä oli todella kiva puisto jossa teimme hihnalenkit ja isot asiat.

Ruoka oli hyvää ja kerkesimme kiertää kaupunkiakin ja lomailla samalla, matkalla olikin kaksi tarkoitusta, aikaa lomailla kahden ja näyttelyt. Molemmat tarkoitukset täyttyivät, menivät aivan nappiin Kolmantena päivänä selvittelimme näyttelypaikalla yhtä asiaa joka sekin hoitui hienosti! Nasco puuttui luettelosta mutta ystävällisen ja auttavaisen sihteerin avulla sekin asia hoitui ja Nasco pääsi kehään hankkimaan kokemusta, olihan jätkä valioitunut jo edellisenä päivänä. Wunjon numerolappu oli hukassa, KV-näyttelystähän tuli vain vahvistus ja numerolaput sai paikanpäällä. Suosittelen kaikkia ottamaan jatkossa mukaan varausvahvistuksen ja maksukuitin/kuitit. Meillä ne puuttui mutta asia hoitui silti näpsäkästi. Ryhmänäyttely oli ainoa jonka numerolaput tulivat kotiin.

Wunjo ihastutti taas persoonallaaan ihmiset Eestin maalla. Taas tuli todistetuksi ettei Wunjoa voi jättää kaupan eteen odottamaan yksinään Wunjolla riitti rapsuttajia ja ostotarjouksiakin tuli Hurmuri on aina imagonsa vanki

Mukavaa Juhannusta!

Meillä kaksijalkaiset ovat juhannuksen töissä ja nelijalkaiset huilivat. Juhannuksen jälkeen minä  suuntaan schapendoestrion kanssa paimenleirille (voi kun tämä selkäkipu helpottaisi siihen mennessä).

Meillä on käynyt paljon ihmis- ja koiravieraita ja olemme siitä erittäin onnellisia! Gebo oli meillä ennen reissuamme hoidossa jokusen päivän ja nautti elämästä maalla. Pööpötin oli alkuun hieman epäuskoinen että saako täällä tosiaan juosta vapaana ihan missä vaan? Pyrimme siihen että kesätorille, markkinoille ja muihin tapahtumiin otamme koiria vuorollaan mukaan ja säännöllisesti ettei tapahtuisi metsittymistä mikä monelle maalle muuttaneelle on käynyt. Me kyllä näytämme aika metsäläisiltä jo

Mieheni vanhemmilla on nyt kaksi beaglea. Nalli on jo kymmenen vanha ja muutama viikko sitten “iltatähti” Vekkinaaman Kippari-Kalle muutti tuomaan säpinää ja tilanteita. Kippari on aivan ihana poika, painoi syntyessään 150 grammaa ja on se pahnanpohjimmainen ja vielä saman syntymäpainon lisäksi ovat Luigin kanssa syntyneet samana päivänä. Luja tahto ja tempperementtinen, sanoisin pikkuveikosta Lutuinen!!

Vuoden 2011 ensimmäinen paimenleiri

Se kauan odotettu leiri on  nyt takana ja uutta jo innolla odotan vaikka kroppa on vielä hemmetin kipeä, väsyttää, koirat ovat vielä tänäänkin väsyneitä mutta me niin tykätään siitä puuhasta! Minä en ole  mikään pakkaamisen suuri mestari ja sellaista huiskimistahan se lähtö taas oli mutta niin ajoissa päästiin lähtemään että käytiin vielä metsähommissa olevalle miehelleni sanomassa heihei. Syötiin perhelounas metsässä tukkien päällä ja todettiin että tämä on sitä elämää mitä me haluamme elää. Wunjokin näytti siinä pellolla kävellessämme mitä hän elämässä rakastaa, tsudum ja kuraojaan kellimään Kaikki kolme perheemme schapendoespoikaa ovat aivan hulluina veteen, Wunjo erityisesti!

Matka meni hyvin. Jätkät ovat reippaita matkalaisia, nukkuivat rauhassa koko matkan vaikka Wunjo lemusikin uinnin päälle Perillä meitä odotti koko ihana Kuttukuun väki ja Sinikan niin lämmin ja ihana halaus! Sitä tunsi itsensä niin tervetulleeksi, melkein itku pääsi kun tuntui niin hyvältä olla taas Kuttukuussa (olen viime aikoina ollut kovin herkällä tuulella). Luigi ja Wunjo mielestäni tiesivät mihin tultiin mutta ensi kertalainen Nasco mennä höhelsi muiden perässä, ensi alkuun kävivät lammessa uimassa (yllätys meidän pojat uivat taas) ja kieriskelivät lampaanvillassa ja maistelivatkin sitä ja lampaan sontaa tietenkin piti syödä, sehän kuuluu asiaan.

Väkeä saapui paikalle pitkin iltaa, kaikkia ei siinä illalla tavattukkaan kun majoituimme tällä kertaa samassa aitassa kuin viime kerralla mutta sen yläkerrassa, “hobittimajassa” olin omien poikieni kanssa ihan keskenään. Ei meillä ongelmaa ole ettei pojat voisi muiden kanssa samaan paikkaan majoittua vaan suojelen aina muita tuolta Luigin haukkuherkkyydeltä äänille. Ensimmäisenä yönä alkuyöstä Luigi vaelteli ja haukahteli milloin millekkin ja koko poppoo heräsi viiden aikaan kukon kiekuessa Niinhän sitä sitten noustiin ylös.

Teoriaa ja mahat täyteen

Tuhdin aamupalan jälkeen oli teoriaosuus jossa oli oikein hyvää vanhan kertausta ja mukanahan oli myös uusia koirakoita. Ja tuli sitä uutta tietoakin ja haluan vielä kertausta Kovastihan varpaat vipelsivät jo ilmassa päästä paimentamaan mutta on se teoriaosuus vaan tärkeää. Mietin paljon siinä teorian aikana millainen on hyvä paimenkoirapentu, siis työkoirana ja edelleen valitsisin sen haasteellisen eli Luigin kaltaisen. Taas sain huomata sekä teoriassa että käytännössä mikä rikkaus minulle ohjaajana on kolme erillaista koiraa.

Luigin ensimmäinen leiripäivä

Aloitimme aamulla pyöröaitauksessa vanhan kertauksella. Koiristani otin ensin vuoroon koiralaumamme pomon eli Luigin. Ei ollut epäilystäkään että Luigi ei olisi muistanut missä oltiin. Hyvin Luigimaiseen tyyliin jätkä löi jarrut pohjaan ja persuksillaan vedin sen aitaukseen. Eihän Luigi lampaita pelkää eikä sillä ole syttymisongelmaa mutta Luigi on aina ihan periaatteesta barrikaadeilla.

Ensin Sinikka meni muutaman lampaan edellä ja minä kävelin Luigi hihnassa perässä, sen verran vilkaisin Luigia että näin miten sillä jo alkuun pää laski, häntä laski (niinkuin kuulukin) ja tiesi olevansa hommissa. Hyvin äkkiä Sinikka pyysi päästämään Luigin vapaaksi ja kävelimme Luigin kanssa yhdessä lampaiden perässä, eipä tuo minulta apua tai tukea pyytänyt. Vaihdoimme myös aika pian minut lammaslauman eteen ja Luigi jäi taakse, Luigi lähti tekemään töitä ihan oikein mutta minä olin ensimmäisellä kierroksella hukassa, huono kunto, paimensauvan käyttöä piti taas muistella ja oman äänenpainon käyttöä (ääneni on edelleen liian terävä ja Luigille ei saa olla innoistava vaan tasaisen rauhallisella äänellä, hyvä, jatka…)ja takaperinkävely oli aivan takkuavaa myrkkyä, taas kerran

Luigista näki, että poika pentele oli kehittynyt viime syksystä, aikuistunut, edelleen se tempperamentti joka pienen miehen sisällä asuu, näkyy mutta vähemmän kuin viime syksynä. Minä tosiaan tein paljon ohjausvirheitä ja näki että Luigi otti niistä paineita mutta jatkoi työntekoa. Ensimmäisen kerran paimenessa ollessamme Luigi otti minulta kiitoksen vastaan (syksyn leirillä ei otttanut kertaakaan kiitosta vastaan)! Ette tiedä miten sydän meinasi tulla rinnasta ulos!

Saman aamupäivän aikana oli Luigilla toinen vuoro pyöröaitauksessa ja silloin oltiin Anniinan ohjauksessa alkuun ja lopussa Sinikkakin tuli “apuun”. Mentiinhän sinne taas jarrut päällä…Tuntui vaan heti alkuun että nyt lähti sujumaan, minä sain käveltyä takaperin enemmän ja paremmin kuin koskaan! Tunsin itse miten Luigi kuunteli minua ja teki minulle töitä, Sinikka sekä Anniina kehuivat että työskentely on hyvää. Tunsin jo pienen hetken että hei me opitaan, jes meillä alkaa sujumaan!

Eräs joka viime syksynä oli leirillä mukana halusi nähdä miten Luigi menee maahan (minä yllytyshullu suostuin vaikka tiesin jo ettei siitä mitään tule, taaskaan) ja siinähän sitä taas oltiin, laji todella tekee nöyräksi! Eihän tuo Luigin-kutkale maahan mennyt, meinasi muutaman kerran mennä. Kummosia paineita ei siitä ota että paimensauvan paineen alla pitäisi maahan mennä vaan istui välillä tyylin kuunnelkaas kun linnut laulaa kauniisti.

Itse tein taas kropallani aivan huomaamattani ohjausvirheitä, ojensin Luigia kauemmaksi minusta paimensauvalla mutta samaan aikaan annoin kropallani sille tilaa. Todella hyvä että noista asioista sanotaan koska niitä virheitä tekee niin huomaamatta!

Tällä kertaa Luigi sai periksi, Sinikka alkoi nauramaan etteihän tuo paskapää maahan mene ja minä menin kyykkyyn niin Luigi nousi hyvin iloisesti minua vasten ja katseli aidan toiselle puolelle tyyliin näittekös kuka voitti. Koira oli todella iloinen mutta minua veetutti. Päätin vetää sitä kuusinolla ja ottaa sen voiton vaikka miten. Otin pyöröaitauksen ulkopuolella muutaman iloisen askeleen ja sanoin kerran käskyn maahan ja jätkä oli maassa alta aikayksikön. Niin että kuka tässä nyt voitti sitten kenet?

Kyselin miksi koira joka osaa kaukokäskyjä ja osaa mennä maahan ei tee sitä aitauksessa, kuitenkin tykkää työskennellä minulle. Sinikkakin sanoi että Luigista näkee selvästi, että on minun  koira ja tykkää tehdä kanssani. Ei siihen ole suoraa vastausta miksi Luigi ei mene maahan aitauksessa, monia eri tekijöitä siellä on vaikuttamassa ja koiran viisaus, luonne ym kaikki vaikuttavat. Tulevaisuus näyttää miten meillä tämä aitauksessa maahanmeno-tahtojentaistelu tulee jatkumaan…Sinikka kehui että Luigi on todella hyväpäinen koira ja niin se onkin! Toisella kierroksella juuri maahanmenotaistossa näkyi Luigin tempperamentti ja tulisuus.

Olen erittäin iloinen siitä että Luigi syttyi jo syksyllä heti lampaille ja oli halukas työskentelemään kanssani ja on edelleen! Pitää muistaa, mikään ei tule ilmaiseksi!

Wunjon ensimmäinen leiripäivä

Wunjon kohdalla koin yllätyksen. Viime syksynähän Wunjo syttyi hieman huonosti lampaille ja käytiin isolla laumallakin vähän sytyttelemässä, ei kummoisin tuloksin, pientä syttymistä oli kyllä havaittavissa. Wunjo jäi viime leirillä aika kesken. Ensimmäisellä kierroksella kävelin Wunjo hihnassa lampaiden takana ja Sinikka ohjasi paimensauvalla. Wunjokin päästettiin aika nopeasti irti hihnasta. Kulki vierelläni, hyppi minua vasten ja haki minusta tukea, en sitä antanut vaan jätin koiran huomioimatta ja jatkoin lampaiden perässä kävelyä.

Wunjo näytti itsepäisyytensä ja menikin vaan aidan viereen makaamaan kun töitä piti tehdä, vaikka annettiin painetta niin jätkä ei liikkeelle lähtenyt. Plörinäksi meni, ihan muutama onnistumien hetki koettiin!

Toisella kierroksella sama toistui, kotioloissa laumamme miellyttäjä Wunjo ei pyöröaitauksessa miellyttänyt sitten yhtään. Wunjo ei paineita ottanut mutta yritti kyllä monta kertaa aitauksesta pois. Maassahan tuo makoili ja Sinikka tuli jo avukseni ja sanoi että Wunjo nousee vaikka nostamalla ja niinhän se nostettiin pystyyn. Ensimmäinen kerta kun Wunjon itsepäisyyys tuli näin voimakkaasti esiin, onhan se tiedossa ollut mutta Wunjo on sen pitänyt “piilossa”.

Iltapäivällä oli aika monella koiralla sytyttelyharjoitukset metsässä isolla lammaslaumalla ja Wunjokin oli siellä, viimeisenä vuorossa. Wunjon tehtävä oli talon omien apukoirien kanssa tuoda lauma yöksi navettaan. Nauroin siinä vuoroamme odottaessa että kenenköhän navettaan Wunjo ne vie Suunta tuskin on oikea No ihan oikein minulle kun menin nauramaan, Wunjolla loksahti metsässä palikat kohdalleen ja tajusi mitä sen pitää tehdä!

Wunjo syttyi lampaille metsässä ja jätkä tajusi mitä sen pitää tehdä. Enää ei harmittanut pyöröaitausharjoitukset jotka menivät maassa makuuksi kun oivallus tapahtui, vihdoin! Wunjon koko olemus muuttui, teki jo kerääviä liikkeitä, haki itsenäisesti muutaman kauemmas jääneen karitsan, tosin ensin katsoi “eksyneitä”, sitten minua kuin vahvistusta kysyen ja sanoin että Wunjo tuo kaikki niin jätkähän toi! Wunjo jo piti laumaa koossa eikä pelkästään kulkenut lauman perässä. Tienhaarassa meni itse ylös ohjaamaan laumaa alas, hienoja oivalluksia!

Minä purskahdin melkein itkuun ja halasin Sinikkaa, meidän Wunjo syttyi lampaille! Olin hiljaa mielessäni toivonut jospa jätkä nyt edes kiinnostuisi lampaista mutta Wunjo yllätti minut aivan täysin, teki enemmän kuin olisin ikinä voinut sen kuvitella osaavan! Niin ja Wunjo meni monta kertaa rohkeasti lammaslauman sekaan, jopa niin etten heti erottanut sitä lampaiden joukosta siinä auringon häikäistessä. Kuulemma oikein hyvä merkki, että koira menee rohkeasti lampaiden joukkoonkin.

Nascon ensimmäinen leiripäivä

Niin tosiaankin Nasco oli ensimmäistä kertaa mukana paimenleirillä ja koki vasta iltapäivällä ensimmäisen kosketuksensa lampaisiin. Menin aika neutraalin mielin metsään, ajatuksella katsotaan mitä Nasco tekee ja tuumaa. Sinikka oli lammaslauman kanssa metsässä kun vaihdoimme vuoroa edellisen koirakon kanssa ja menimme laiduntavan lauman luokse. Sinikka sanoi minulle, että anna Nascon rauhassa katsella ja tutustua lampaisiin, me vain katsomme Nascon reaktioita, mitä laumamme junnu tekee.

Nascohan lähti vapaana rinnallani reippain mielin vailla ennakkoluuloja metsään, luottaen kyllä mamma tietää minne mennään. Nasco ei hakenut minusta tukea edes mennessämme vaan koikkelehti edellä ja välillä katsoi olenko samalla reitillä hänen kanssaan. Nasco kiinnostui heti lampaista, katseli eri suuntiin, hahmotti missä lauma on. Nasco irtosi luotani aikalailla heti ja teki muutamia itsenäisiä hakuja ja tykkäsi nousta niin kuin Wunjokin korkeammalle paikalle katsomaan aika-ajoin ympärilleen hahmottaakseen missä kaikkialla laumaa on.

Nascolta jätettiin pyöröaitausharjoitukset kokonaan pois ja tosiaankin suoraan metsään sytyttelyyn ja se kannatti! Nasco on minulle kuin nouseva tähti :) Vilkkaan junnun koko olemus muuttui siellä lammaslauman joukossa, kulki rauhallisesti, olemus muuttui eikä hakenut minusta tukea.

Luigin toinen leiripäivä

Toisena päivänä Luigilla oli samoja harjoituksia kuin edellisenä päivänä mutta isommassa aitauksessa ja siitähän se ongelma meille tulikin. Isossa aitauksessa on vapautta ja tilaa paljon enemmän ja se vaatii sekä ohjaajalta että koiralta enemmän kuin pyöröaitaus (huonopsta kunnosta ei ollut tässä kuin haittaa). Minussa näkyi ja tuntui väsymys, tilaa liikkua oli paljon enemmmän. Koira tarjosi alkuun aivan oikein ja olisi lähtenyt tekemään oikein mutta minä tein typeriä ohjausvirheitä ja annoin virheellistä tietoa taitavalle Luigilleni. Sittenhän se olikin koko pakka sekaisin

Minä meinasin jäädä lampaiden alle (kunto- ja laihdutuskuuri tiedossa) ja töpeksin jo sellaisia asioita mitä edellisenä päivänä osasin. Kysymys kuuluukin kummalle se suurempi tila, vapaus oli ongelma? Sinikka oli jo loppujen lopuksi liinankin kanssa apunani, Luigi ovelana käytti heti hyväksi minun osaamattomuuttani ja pisti pelleilyksi koko touhun mutta saatiin sieltä niitä onnistumisiakin! Niin ja otettiinhan Luigin kanssa liinassa paineensiedon harjoittelua. Sitä voidaan treenata kotonakin!

Edellisenä päivänä Luigin toisen pyöröaitaisharjoituksen jälkeen ajattellin että hei me opitaan sittenkin kunnes seuraavana päivänä minä olin aivan hukassa Ja niin me opitaankin! Mutta seuraavan päivän harjoitus veti taas nöyräksi, mutta missään vaiheessa en ole lannistunut! Enkä lannistu, luovuttamisen tunnetta en ole kokenut kertaakaan vaikka olen kertakaikkisen surkea ohjaaja, pystyn nauramaan itselleni ja paimennus ei ole alussa helppoa kaikille (useimmille se ei ole), minulle se ei ole! Mutta on olemassa vain yksi suunta ja se on ylöspäin! Tekniikan opettelu onkin se vaikein vaihe.

Wunjon toinen leiripäivä

Wunjolla oli toisena päivänä metsässä isolla laumalla kuljetusta eli jatkettiin Wunjon sytyttelyä. Wunjossa näkyi väsymys (välipäivä olisi kuulemma aina hvä mutta leiri on leiri), kulki lähempänä minua kuin edellisenä päivänä ja kävi kuseskelemassa muutaman kerran mihin ei sortunut edellisenä päivänä, oli muutakin oheistoimintaa, mm. rapsuttelua mutta hyvin vähän.

Wunjo harrasti itsenäisesti paljon takajäljen ottoa eli meni lauman taakse ja haisteli ilmaa (tuuli-ilmaisuhan on paimenessa käytössä), onko kukaan jäänyt taakse. Nenänkäyttö oli molempina päivinä todella hyvää! Toisenakin päivänä Wunjo teki itsenäisiä hakuja mutta vähemmän kuin edellisenä päivänä. Työskentely oli väsymyksen vuoksi laiskempaa. Edelleen olin tyytyväinen Wunjon tapaan työskennellä, olemus muuttui taas juuri niin kuin työssä olevalla paimenkoiralla kuuluukin ja Wunjo on hyvin rauhallinen työssään. Wunjo tuli aina luokseni kun oli toiminut oikein, tiesi kyllä ihan itse milloin on toiminut oikein, tuli hakemaan kiitosta! Ja kyllä mä kehuin, upea ja taitava jätkä! Wunjo hakee kiitoksen ja ottaa sen niin ihanasti vastaan!

Nascon toinen leiripäivä

Nasco lähti iltapäiväryhmäläisistä ensimmäisenä metsään Anniinan, talon koirien, lammaslauman ja minun kanssani. Nasco oli taas todella itsenäinen, eikä minulta kaipaa tukea vaikka välillä varmistikin olenko mukana. Nasco meni toisena päivänä jo enemmän lampaiden keskelle kuin ensimmäisenä. Edelleen Nasco tykkäsi katsella vähän korkeammalta että kaikki kulkee mukana ja teki itsenäisiä hakuliikkeitä palatessamme takaisinpäin. Loistava paimenpoika kasvamassa!

Nasco käytti jo ensimmäisestä päivästä lähtien paljon nenää joka onkin tärkeää. Nasco oli nyt koiristani ensimmäinen jonka kanssa en ole aloittanut harjoittelua pyöröaitauksessa ja siitä jäi erittäin positiivinen kuva, siis aloittaa suoraan metsästä sytyttelyharjoittelulla. Hyvin syttyvää tyyppiä tuo juniori!

Jos tässä unelmat toteutuu ja itse selviän alun vaikeuksista niin muutaman vuoden päästä minulla on kolme hyvää työkoiraa.

Kiitos leiristä!

Leiri oli todella mahtava ja siellä syötiin taivaallisen hyvää ruokaa, usein ja paljon! Syöminenhän on aina kivaa Kiitos Sinikka ja Anniina sekä koko Kuttukuun väki ihanasta viikonlopusta! Aurinkoa riitti niin että niska punoittelee vieläkin, nenän väritys muuttui jo punaisesta rusketuksen puolelle ja käsivarsien naarmut ja mustelmat paranevat aikanaan. Kiitos myös mahtavalle leiriporukalle, kivaa oli ja kesäkuussa taas jatketaan!

Kiitos ihanista löylyistä! Hienoista hetkistä! Onnistumisen tunteista ja kannustuksesta ohjausvirheidenkin hetkillä! Olo on onnellisen väsynyt! Niin ja vielä haluan kehua kaikkia leirillä olleita koiria, upeita yksilöitä, jokainen omalla tavallaan! Tällä leirillä oli Anniina Sinikan apuohjaajana niin sen verran eroa oli viime leriiin että tuntui aivan kuin olisimme kerenneet tehdä enemmän, tai sitten yksi tekijä minun kohdallani on se että harjoittelin kahtena päivänä kolmen koiran kanssa. Valitettavasti kaikkia koiria ei nähnyt työskentelemässä kun itse oli toisessa paikassa, siksi kaikista ei ole valokuviakaan!

Kuvia löytyy osoitteesta www.bandido.kuvat.fi

Pentukuulumisia

Tällä viikolla ensimmäiset pennut lähtevät uusiin koteihinsa. Maanantaina oli pennuilla eläinlääkärin tarkastus koko poppoolla ja sirutus. Kävin viimeksi 13.05.2011 pentuja katsomassa. Jupe ja Mökö nukkuivat enimmäkseen, Miisu kävi vähän leikkimässä ulkona mutta Usvalla oli vauhti päällä. Kata leikitti pentuja ja mä kuvasin. On ne niin mainioita otuksia, ketterästi kulkevat terassin rappuset ja kerkeävät kaikkialle. Miisu tuleva hortonomi seikkaili vähän väliä kukkapenkissä Viime kerralla otetut kuvat löytyvät osoitteesta: www.bandido.kuvat.fi Tarkoitus olisi keretä vielä tänään katsomaan pentuja, kerran vielä kun koko poppoo on kasassa

Rauman näyttely

Nasco kävi Raumalla näytillä KeTy-komppanian kanssa hollantilaisen erikoistuomarin “tuomiolle”. Raumalle on sen verran matkaa täältä ja päivälle tuli pituutta joten päädyimme Katan kanssa siihen että Kata, Mari ja Minna ottivat Nascon matkaansa Gebon ja Nepun lisäksi. Mä jäin hoitamaan Bassoa ja omiani tietenkin.

Puhelimitse tulikin tieto, että Nasco oli esiintynyt kauniisti ja seisonutkin paremmin kuin mun kanssa koskaan Nasco sai EH:n erikoistuomarilta, olen oikein tyytyväinen! Nascon Niilo-veli (Swifty’s Doubletrouble) oli rotunsa paras, hienoa! Onnea Niilo ja tukijoukot! Seuraavat näyttelyt ovat mietinnän alla, meinaa olla niin paljon noita muita menoja ja yleensä viikonloput töitä.

Wunjon luonnetesti

Kävimme Wunjon kanssa yhdistykseme järjestämässä luonnetestissä Hämeenlinnassa. Tuija ystävällisesti lähti mukaamme videoimaan luonnetestin ja ihan mielenkiinnostakin seuraamaan luonnetestiä ja plussaa oli se että kaikki koirat olivat samaa rotua. Erittäin mielenkiintoista seurata muitakin kuin omaa koiraansa. Eipä siinä luonnetestin aikana voi omaa koiraa tuijotella joten oikein mukavaa että voi videolta katsoa ja kerrata kaiken mielessään.

Tietystihän sitä oli taas odotukset ja ajatukset oman koiran toimimisesta luonnetetsissä ja jopa sorruin siihen että kennelliiton sivujen kautta laskin Wunjolle pisteet  valmiiksi, en suosittele sitä kenellekkään! Tosin laskelmani eivät menneet ollenkaan pieleen, kyllä sitä vaan koiransa tuntee! Olin laskenut että yli 160 ei Wunjon pisteet mene eivätkä jää alle 140 ja eikä jäänyt! Mutta hölmöä mennä etukäteen laskeskelemaan, ai minäkö malttamaton

Pitää muistaa ettei pelkkiä pisteitä saa tuijottaa! Eri osa-alueethan ne merkkaavat ja se kokonaisuus. Etukäteen pisteitä laskiessani  minulla ei mennyt “pieleen” kuin taiteluhalu ja toimintakyvyn olin ajatelllut olevan +1 tai +2. Lupaan ja vannon etten muiden koirieni kohdalla sorru laskemaan etukäteen pisteitä

Pieni ristiriita on siinä että suurin osa tuijottaa koiran saamia luonnetetsipisteitä, eri osa-alueethan ne kertovat paljon enemmän koirasta. Valitettavasti vaan Kennelliiton jalostustietojärjestelmän kautta löytyy vain koiran saamat luonnetestipisteet, osa-alueet eivät siellä näy, siksi niitä pisteitä niin herkästi tuijotetaan. MH-kuvauksen eri osa-alueet taas näkyvät koirakohtaisesti jalostustietojärjestelmässä ja nehän ovatkin sanalliset arviot.

Aikataulut olivat hieman myöhässä, Wunjo odotti rentona autossa ja kun otin jätkän ulos tarpeille, olisi Wunjo jo mennyt radalle, sillä oli selvästi into päällä kun sanoin että nyt mennnään Wunjo treenaamaan. Wunjo oli tehnyt isommatkin tarpeensa kyllä aamulla.

Luonnetestissä olivat tuomareina Lea Haanpää sekä Tarja Matsuoi. Minulle jäi erittäin positiivinen mielikuva luonnetestistä ja jollain tavalla toiminta tuntui jouhevammalta kuin syksyllä olleessa MH-luonnekuvauksessa. En lähde kumpaakaan kehumaan tai mollaamaan, ne ovat erilaiset testit ja meillä käydään molemmissa. Tuomarit olivat mukavia ja tunnelma oli koko ajan rento. Eikä minua jännittänyt missään vaiheessa!

Ensin kättelin tuomarin. Tuomari kyseli meidän asumismuodosta, montako koiraa taloudessa on ja missä kohtaa koirien hiearkiaa Wunjo on. Harrastukset myös kyseli sekä Wunjon tavan leikkiä ja leikitäänkö koiran kanssa. Wunjo oli reippaasti koko ajan mukana ja näytti jo alkuun sosiaalisuutensa. Niin ja tietenin kysyi koiran iän.

Tuomarin loppukaneetti lämmitti mieltäni todella paljon! Wunjo sai pisteitä 152 josta vähennettiin -10 pistettä eli Wunjon pisteet ovat 142 ja laukaisuvarma koira! Ja erittäin tyytyväinen isäntäväki!

Tuomarin sanallinen arvio (poimittu videolta): “Laukaisupelottomuudessa koira on laukaisuvarma. Sillä ei ole mitään ongelmia siinä. Luoksepäästävyydessä hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin. Se on joka kohdassa sitä, sekään ei muutu missään kohtaa.

Sitten tämä kovuus eli se muistaa näitä eri asioita. Tossahan tynnyri, rätti-yhdistelmässä - kyllähän se muistaa ne mutta ei se kauheasti siihen vaikuta - vähän se kiertää ne sieltä kauempaa. Senhän se saa tehdä, voihan se hypätä sieltä uudestaan (siis rättihaalari). Se on + 1 hieman pehmeä. Sehän on se mitä ihmiset sanoo aina että se on se paras koulutettavuus. Onhan se, ei tarvitse ottaa pesäpallomailaa mukaan!

Tempperamentti, miten se huomioi, näkee asioita, miten reagoi niihin, oikea aika, oikea suunta. Kyllä se ihan vilkkaan koiran oloisesti reagoi asioihin. Oikeen aikaisesti, oikeen suuntaisesti. Alussa vähän näytti - voi olla että ulostuksen tarve oli odottamassa ja vaikutti alkuun. Sitten hermot - niissä ei ole mitään vikaa. Vähän kerää kuormaa testin aikana mutta ei mitenkään liikaa. Se on ihan normaali tää hieman rauhaton.

Taisteluhalu, miten leukojaan ja lihaksiaan käyttää. Kyllähän se tossa vähän mukana leikki. Vähän odottaisi enemmän taisteluhalua, että täällä tapahtuu jotain. Sillä on sitä mutta pienen verran tämän testin mukaan, - 1 pistetä. Puolustushalu, kuinka se sinua puolustaa. Kyllähän se haluaa, nimenomaan on hieman halusta kyse. Halujahan sillä on ihan kohtuullinen +3. Sellainen hillitty, siihen saa koskea kun on sille ystävällinen, niin hänkin on ystävällinen.

Sitten on toi terävyys, miten se itseään seinässä kiinni ollessa itseään puolustaa. Ei se lähde itseään puolustamaan. Yrittäähän se siinä vähän karkuun ja minä lopetin hyökkäämisen, ei ole tarkoitus satuttaa koiraa eikä aiheuttaa sille mitään traumoja. Se on toi +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, samantien kun aloin sille juttelemaan, se oli jo kaveria. Ja toimintakyky, miten se selvittää tämän radan. Kelkka oli se toinen toimintakyky, erikoiskoe ja pimeähuone oli toinen ja katsotaan kokonaisuudessaan miten se selvittää tämän radan. Vähän niin kuin epäonnistui tässä asiassa mutta ei se haittaa (Wunjo kävi ulostamassa kelkan kohdalla ja kelkka jäi huomioimatta oikeastaan kokonaan). Pimeässähän se toimi ihan hyvin. Ja loppuosahan tässä kuitenkin nähtiin, ihan kohtuullisesti selvisi joka paikasta, se on toi +1, kohtuullinen. Plussia tuli + 152 ja -10 me otetaan taisteluhalusta pois. +142 jää kotiin vietäväksi. Tää on ihan mainio koira, hauska kaveri.”

Tässäpä Tuijan kuvaama video Wunjon suorituksesta: Wunjon luonnetesti 15.05.2011 Hämeenlinnassa Valokuvista kiitos Iivosen Sannalle!

Wunjolla on päivästä kiinni noi vetoleikit ja nyt se ei niistä innostunut kuin vähäsen joten sieltä tuli ainoat miinuspisteet. Pimeää huonetta mietin etukäteen, Wunjo on tottunut pennusta asti liikkumaan pimeässä, käyttämään nenää joten en uskonut sitä ongelmaksi mutta mielessä kävi kuitenkin miten pimeä huone mahtaa mennä (olin kuullut siitä etukäteen niin monenlaista tarinaa). Katsojat sanoivat minulle että Wunjo oli siinä vaiheessa päivää kaikkein nopein pimeän huoneen suorittaja. Wunjo näki kun menin ovesta sisään ja sain puhua sille, taisin sanoa että mamma menee nyt, tule etsimään (en muista ihan tarkkaan mitä sanoin) ja laitoin oven kiinni ja katosin talon uumeniin. Istuin talon perimmäisessä huoneessa, toinen tuomari seisoi aika lähellä minua ja tarkkaili Wunjoa. Kuulin kun ovi avattiin ja Wunjo tuli mielettömällä vauhdilla sisään erilaisten alustoiden yli (siellä oli folioita ja jätesäkkejä lattialla), yhtään ylimääräistä mutkaa Wunjo ei tehnyt vaan tuli suoraan syliini ja pussasi minua niin maan peevelisti, luulin että alahuuleni halkeaa Taitava jätkä!

Niin mitä tuohon ulostamiseen kelkkatestin aikana tuli, niin muutama koira oli käynyt samassa kohtaa Wunjoa aiemmin ja se alkoi jo naurattamaan kaikkia Merkkaamistapahan se on sekin…

Wunjon luonnetestin osuudet

Toimintakyky: +1 Kohtuullinen

Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +3 Kohtuullinen, hillitty

Taisteluhalu: -1 Pieni

Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton

Tempperamentti: +3 Vilkas

Kovuus: +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukaisupelottomuus: +++ Laukaisuvarma

Kokonaispistemäärä +142

Muiden schapendoesien pisteet

Suomen palveluskoiraliiton sivuilta katsoin muiden samana päivänä testattujen schapejen pisteet. Mukava että koirien luonteisiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota, luonteiden kanssahan me elämme Ihmisiä kiinnostaa paljon koirien luonne ja niiden käyttäytyminen.

Mieli muutttuu

Niin positiivinen kuva ja hyvä mieli jäi luonnetestistä, että suunnitelmani pitää, Nascon olenkin jo suunnitellut syksylle 2012, yhdistyksen järjestämään luonnetestiin (silloin on suunnitteilla luonnetesti, mitään tarkempaa ei ole tiedossa mutta olen halukkuuteni ilmoittanut tuoda koirani luonnetetsiin). MH-luonnekuvaukseen on tarkoitus viedä Nasco.

Ihanat vapaapäivät

Luonnetestin jälkeen lähdimme maalle, tulevaan uuteen kotikuntaamme rentoutumaan, saunomaan ja viettämään aikaa koko perheen kanssa yhdessä. Iida-koiralla oli selvästi ikävä schapendoestrioa! Wunjo antoi taidonnäytteen ja kiipesi tässä päivänä eräänä puuhun. Laitan aina toisinaan makupaloja puiden oksille niin että koiraa joutuu miettimään miten saa ne sieltä. Eipä käynyt mielessä että Wunjo hyppää oksalle Onneksi ei jäänyt napatyrästään kiinni! Puutarhahommia tehtiin ja nautittiin keväästä ja kesän tulosta. Verkoilla käytiin päivittäin, vielä ei ole tänä keväänä olleet koirat mukana verkoilla. Tehtiin kotiseutuajeluja ja valokuvasin paljon kaunista keväistä luontoa.

Esineruutua, tokoa ja muutamia hakupistoja sekä jälkeä otimme vaapapäivinä kaikkien koiriemme kanssa. Eräänä päivänä kävimme Kausalassa ja ostin aivan uudenlaisen noutokapulan ja Nascolla lähti ensimmäisen kerran nouto sujumaan. Jopa Wunjo nouti muutaman kerran mutta Nasco oli kuin nouseva tähti Luigillahan nouto  ei ole ongelma. Niin ja uimassahan pojat kävivät vähän väliä